Thurston Moore ja Kim Gordon erosivat. Sonic Youth lopetti ”toistaiseksi”. Thurston laittoi uuden yhtyeen kasaan vain todellisessa marginaalissa tunnettujen muusikoiden kanssa. Kyseinen bändi kuulostaa kovasti 1980-luvun Sonic Youthilta. Siinä Chelsea Light Movingin tarina tähän asti.
Yhtyeen nimi viittaa Steve Reichin ja Philip Glassin muuttofirmaan, jonka avulla he pitivät itsensä hengissä aloittelevina säveltäjinä, ja Thurston Moore on kuvannut nelikon ruokkoamatonta musiikkia Burroughs-rockiksi. Tämän takia tuntuu luontevalta käyttää muitakin viitteitä. Esimerkiksi kaaoksen taipuvainen The Velvet Underground, Pere Ubun protopunk ja Amerikan itärannikon hardcore kuuluvat kaikki uuden yhtyeen ilmaisussa.
Sonic Youthin musiikki ja Thurston Mooren soolotyöt ajautuivat viime vuosina seesteisempään suuntaan. Chelsea Light Moving –albumi oletettavasti kanavoi kitaristi-laulajan ikävämpiä tunteita eron jälkeen. Jyräävämpi ja kolhompi levy saattaa olla hyvinkin antoisa niiden mielestä, jotka haluavat kuunnella ääntä eivätkä erityisesti piittaa biiseistä tai muista pikkuseikoista.
Chelsea Light Moving -kokonaisuudelta jää kaipaamaan jonkinmoista johdonmukaisuutta, selkeämpää kaarta tai tarinaa. Tällaisena se ei ole ainoastaan raskasta vaan etenkin levyn loppupuolella myös rasittavaa kuunneltavaa.