Los Angelesin pohjoispuolella syntyneen bändin nimi ounastelee jollain tavoin dub-virittynyttä musiikkia, mutta tällä debyytillä sitä tarjoaa vain No time, sekin avant-rock-filtterin läpi. Levyn parhaimmistoon biisi kuitenkin nousee.
9 Songsia ei ole helppo äkkiä hahmottaa, kitkaa riittää. Vastaavasti se herättää musafriikin uteliaisuuden ja saa palaamaan asiaan. Jos cocktail ja soundi ovatkin raakoja, niin monesta suunnasta ja useilta aikakausilta ammentava meno kestää kerroksellisuutensa ansiosta hyvin kuuntelua.
Kaikuja, efektejä ja sampleja normi-instrumenttien ohessa suosiva ryhmä kiertyy kitaristi Matt Pulosin ja rumpali Evan Lafferin ympärille. Kaverukset tunnustautuvat nettieläimiksi ja siksi musiikilliset vaikutteet tulevat periaatteessa mistä vain mikä hyvältä on kuulostanut. Noise-viba on vahva, mutta viime kädessä uskotaan pop-rakenteeseen. Pitkiin instrumentaali-irrotteluihin ei lähdetä.
Eniten kuulen tässä sellaisia kokeellisia 70/80-lukujen taitteen brittejä kuin Pop Group, This Heat, Slits ja The Fall. Amerikan puolelta mieleen tulee ensinnä Pere Ubu, hetkittäin jopa Ventures. Krautrockiakin on taatusti tsekkailtu. Nimiraita on ehkä kokonaisuutena ehjin veto.