Ajoimme Tampereelle soittamaan Riitaojan keikkaa Kuuma Linja -festivaaleilla tätä levyä kuunnellen. Tämän varsin kohtuullisen vähän yli 40 minuutin pituisen kone-eepoksen ehtii kuunnella siinä ajassa melkein kolme kertaa. Meille näin kävi vahingossa.
Asia jäi ensin huomaamatta, koska vaikka Kaukolammen musiikki rakentuu tällä levyllä hyvin rajatusta määrästä elementtejä, jokainen kuuntelukerta tuo jonkun uuden aspektin etualalle. Se kuulostaa jollain tapaa uudelta joka kerta ja palkitsee toistuvan, keskittyneen kuuntelun. Senkin jälkeen kun tajusimme kuuntelevamme levyä toista kertaa, lähtökitka hyvän flow’n katkaisemiselle oli liian suuri ja Kaukolammen lähes paradoksaalinen yhdistelmä tilaa, melankoliaa ja euforiaa liian viettelevä.
I on hiukan vähemmän väkivaltainen levy kuin olisi voinut odottaa, mutta tunnelmaltaan se on silti usein painostava ja tuntuu kuvailevan jonkinlaista dystopiaa. Keskelle on kuitenkin sijoitettu virkistävän kaunis kunnianosoitus edesmenneelle ystävälle Epiphyte (Requiem For Mika).
