Timo Kaukolammen toista sooloalbumia hallitsevat krautrockin eteerisyys ja neoklassismin rytmit. Nimikappale kohoaa pinnan alta kasvattaen hitaasti massaansa. Ihokarvat reagoivat. Kolkko kaiku iskee luihin ja ytimiin.
Efektit ja syntikat surisevat levyllä tuttuun tapaan. Kuullaan myös akustisia instrumentteja, kuten klarinettia ja viulua. Ihmisääni tuo inhimillisyyttä diipin elektronisen mekastuksen keskelle. Gregoriaanisen kirkkolaulun kaltaisia lauluosuuksia sekä jylhiä äänimaisemia yhdistävä Ee-Nni-Aa-Ssa muistuttaa Dead Can Dance -yhtyeen tuotannosta. The Mask Of Sanity on nimetty 1940-luvulla julkaistun psykopaattista persoonallisuutta käsittelevän kirjan mukaan. Häijynkauniissa teoksessa inhimillisen ja konemaisen raja hälventyy lähes olemattomiin. Viiltävät jouset ja rumpusoundit kuvaavat ovelalla tavalla psyykkisen tilan häiriintymistä.
Kauhufiiliksestä huolimatta kappaleista hehkuu lämpö. Pop-hittien kaavoihin tottuneille pitkät ja hitaat kappaleet olisivat varmasti kauhistus. Itselle kuuntelu on kuin vapauttava matka outojen voimien alueelle. Lopulta rekisteröin vain syvät tunteet, joita musiikki herättää.
