HALFORD: Live Insurrection

Kauan on aikaa siitä, kun livelevyt olivat innolla odotettuja merkkipaaluja esittäjänsä uralla. Jotenkin ne menettivät arvonsa nopeaan cd-aikaan siirryttäessä. Muistellaanpa esimerkiksi viimeistä kymmentä vuotta. Montako oikeasti merkittävää livejulkaisua tulee mieleen? Ei taatusti montaa. Livet ovat pudonneet paarialuokkaan. Niillä ostetaan aikaa seuraavalle studiolevylle tai levy-yhtiö kiskaisee sopimuksen päättyessä julkisuuteen minkä tahansa käsiinsä saaman läjän rahastaakseen loputkin dollarit.
Esimerkiksi death- ja black-suuntauksilla on vielä tuottamatta se elävänä taltioitu levy, jonka voisi sanoa edustavan koko genren parhaita piirteitä. Tuntuukin kummalliselta, että loistavan livekiekon tarjoiluun tarvitaan edelleen, vuonna 2001, Metallijumalaa. Halfordin Live Insurrection sisältää jo käsikirjoituksessaan kaikki merkkipaalun tarpeet. Ensinnäkin, se on julkaisuna jopa kiinnostavampi kuin Rob Halfordin harharetket lopettanut studioalbumi. Räväkkänä esiintyjänä tunnetun laulajan voi kuvitella puhaltavan uutta henkeä Resurrectionin biiseihin. Levylle on eksynyt myös parhaita paloja Fightilta, jonka biisejä ei turhan paljon livenä ole kuultu. Eikä Rob Halfordin keikka olisi mitään ilman Judas Priest -numeroita, ja Live Insurrectionille niitä on siunautunut riittävästi. Valinnatkin ovat muutamaa pakkovetoa lukuunottamatta loistavat: pelkkä Jawbreaker-nimen näkeminen listalla saa ihon kihelmöimään mukavasti. Ja Live Insurrection on tupla.
Lisäksi Halfordin levy on tällä hetkellä ainoa keino saada käsiinsä kunnon tulkintoja Priest-klassikoista. Judas Priestin vuonna 1998 julkaisema tuplalive Meltdown kun kaatui, kaikista ikivihreistään huolimatta, epätoivoisesti Rob Halfordia matkivan laulajan maneereihin. Halford vetää pitemmän korren myös livetuplien uudemman materiaalin vertailussa siitä yksinkertaisesta syystä, että Resurrection on enemmän Priestiä kuin Jugulator. Missähän ihmeessä se Priestin vuosia lupailtu uusi studiokiekko viipyy? Halford lämmitteli maailmankiertueellaan Iron Maidenia, joten porukkaa on keikoilla ollut vallan hirmuisesti. Ja se kuuluu, vaikka muutamassa kohdassa yleisön ääntä on selvästi studiokeinoin nostettukin. Joka tapauksessa niin keikka- kuin olohuoneyleisö saa haluamansa.
Onhan se nyt helvetti, jos nämä näytöt eivät ala riittää vanhojen riitojen hautaamiseen. Rob Halford täytyy ehdottomasti nähdä vielä Judas Priestin keulilla.