THE HUMAN LEAGUE: Secrets

Arvio julkaistu Soundissa 09/2001.
Kirjoittanut: Jarkko Fräntilä.
Trumpettilahkaiset housut jalassaan ei kannattaisi arvostella ihmisiä, jotka hakevat inspiraatiota menneisyydestä, mutta mikäli Human Leagueta ei olisi koskaan ollut olemassakaan, maailma olisi hyvinkin saattanut säästyä Zoot Woman -vitsiltä tai niistä miljoonista konepoppia työstävistä synkistelevistä makuukamm

Arvio

THE HUMAN LEAGUE
Secrets
Roadrunner

Trumpettilahkaiset housut jalassaan ei kannattaisi arvostella ihmisiä, jotka hakevat inspiraatiota menneisyydestä, mutta mikäli Human Leagueta ei olisi koskaan ollut olemassakaan, maailma olisi hyvinkin saattanut säästyä Zoot Woman -vitsiltä tai niistä miljoonista konepoppia työstävistä synkistelevistä makuukammarineroista, jotka eivät tunnu hymyilevän koskaan. Human League iski jättipottiin 1982 julkaistulla Don't You Want Me -singlellä ja ne jotka eivät tätä elektronisen musiikin täysosumaa ole kuulleet, eivät luultavasti koskaan ole syntyneetkään. Heidänpä on mokansa, sillä vaikka Don't You Want Me onkin melkoisen puhkikuultu laulu, toimii se yhä tanssilattialla kuin tauti.
Kuvittelin Human Leaguen jo hajonneen. Mikäs ihme se on, kun Secrets on ensimmäinen julkaisu yhtyeeltä neljään vuoteen. En tiedä, miten Liiga on luppoaikansa viettänyt, mutta tuskin he ovat koko aikaa tämän levyn hiomiseen käyttäneet. Secrets on nimittäin harmittavan särmitön levy. Love Me Madly on mukava menohetki ja sisältää hauskaa riimittelyä tapaan "You're like the woman out of Species/ I think I'm going to go to pieces", Liarissa taas on löydetty studion efektiarsenaali ja meno on mukavan hysteerinen: pulputukset ovat oikeasti hauskoja ja kertosäe liippaa läheltä kotimaamme rockkuningattarien Ultra Bimbojen Liar, Liarin vastaavaa! Lyhyet instrumentaalivälipalat ovat mukavaa vaihtelua pääosin Phil Oakeyn monotoniseen lauluääneen, jota en itse ole koskaan sietänyt. Aina kun yhtyeen naislaulajat Joanne Catherall ja Susan Gayle avaavat suunsa, hengittää levy huomattavasti raikkaammin ja saa vähän inhimillisyyttä kylmään ja metalliseen ilmeeseensä. Tarkoituksellahan Secrets on tälläiseksi tuotettu, mutta hieman olisi mukaan voinut ympätä rentoutta ja ihmiskäden lämpöä.
Ei Secrets huono levy ole, jotenkin ponneton vain ja ehkä piirun verran ylipitkä. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa