Liiallinen kannabis-tuotteiden käyttö ei ole koskaan tehnyt mitään hyvää kenellekään – paitsi ehkä Lee Perrylle ja Ian Brownille, joiden musiikillinen luovuus makaa täysin jatkuvan pössyttelyn varassa. Parasta entisen Stone Roses -laulajan musiikissa onkin se, että hänen dubin, popin, rockin ja teknon elementeistä koostuvan keitoksensa kuohkeus on ihastuttavan ainutkertainen ja pinnistelemätön. Pahinta on jatkuva suhteellisuudentajun puute, joka ilmenee muuallakin kuin tämän kokoelman nimessä.
Vaikka valikoiman tekijätiedoissa vilisee Noel Gallagherin ja DJ Shadow’n kaltaisia nimiä, kuuluu musiikissa ennen kaikkea King Monkeyn oma ääni. Rajaton itseluottamus ja kiistämätön karisma vievät pitkälle, mutta nekään eivät aina riitä. Jokaista Corpses In Their Mouthsin ja Time Is My Everythingin kaltaista klassista pop-singleä kohden mukana on ainakin yksi uljas epäonnistuminen.