IAN BROWN: Golden Greats

Mitä ihmettä? Itämaisen intron jälkeen lähtee liikkeelle pahasta ummetuksesta kärsivä Led Zeppelin -riffi! Tuskainen istunto jatkuu koko Getting Highin neljän minuutin mitan. Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Seuraavana on vuorossa Love Like A Fountain, jonka olisi tyystin toisella tavalla toteutettuna voinut upottaa vaikka The Stone Rosesin klassiselle esikoisalbumille. Valitettavasti vain Ian Brownia on puraissut Beck-kärpänen ja kappale kuulostaa kaikkine pörinöineen ja pulputuksineen pahasti eksyksissä olevan popparin yritykseltä surffata oikealla aallolla.
Entä sitten? Lisää sitä samaa. Vaikka lehdistötiedotteen ylisanat saavatkin haukkomaan henkeä, niin itse asiassa Golden Greatsin soundi on niin käsittämätön, että ei ihan heti tule mieleen toista yhtä epäonnistuneelta kuulostanutta tuotosta. Kun ei ole näkemystä, niin pari ihan potentiaalista pop-melodiaa ei kauas kanna.
Brownin pari vuotta sitten ilmestynyt Unfinished Monkey Business -esikoinen oli kaikessa kotikutoisuudessaan aika mukava albumi. Silti taitaa olla turha toivoa, että kukaan The Stone Rosesin jäsenistä onnistuisi omillaan tavoittamaan edes murun menneestä magiasta.