Itetunella kuultavat äänet ovat kaikki itse tehdyillä instrumenteilla soitettuja. Levyllä kuullaan muun muassa kosketinsoitin Liberacea, bassokalimbaa sekä niin puusta, savesta kuin vanhasta jerry-kannustakin valmistettuja lyömäsoittimia ja Tenorin työväenopiston puutyökurssilla vuolemia puuhuilujakin.
ITE-taiteen henki ulottuu aina silkkipainolla prässättyihin levynkansiin, suorakaiverruksella valmistettuihin vinyyleihin ja neulansilmäkameralla otettuihin promokuviin asti. Konsepti kuulostaa eksoottiselta ja myös tarkoitushakuiselta, mutta on ikivanha. Kehitysmaissa itse tehdyt soittimet ovat yhä monien ammattimuusikoidenkin työkaluja.
Levyllä ikihärö Tenor ja muun muassa RinneRadiossa, Giant Robotissa ja Nuspirit Helsingissä rummuttanut Assefa jammailevat niin sanotusti zulu-pohjalta. Itetune sisältää epäsymmetrisesti junnaavaa, afrikkalaisvaikutteista perkussioiloittelua, eksoottisiin asteikoihin pohjautuvaa random-melodiikkaa ja mystistä ambient-ritualismia.
Levy-formaatti ei tunnu olevan oikea muoto tälle taiteelle. Vapaat improvisaatiot kuulostavat enimmäkseen jäsentymättömiltä ja merkityksettömiltä. Omituisten soittimien potentiaali huutaa tuekseen visuaalista dokumenttia, ja ainutkertaisuuden tunne välittyisi takuulla paremmin live-tilanteessa.