Nebraskassa syntyneenä läpeensä amerikkalainen laulaja-lauluntekijä Josh Rouse on asunut jo useita vuosia Espanjassa. Elämä eteläeurooppalaisen auringon alla on hetkittäin myös kuulunut muutaman aiemman levyn raidoilla. The Happiness Waltz kuitenkin palaa tässä suhteessa perusasioihin eli folk- ja kantrimausteilla sävytettyä popmusiikkia pohjimmiltaan leimaaviin 1970-lukulaisiin tunnelmiin. Osaltaan paluuta on edesauttanut elvytetty yhteistyö Rousen keskeisiimpiin äänitteisiin lukeutuvien 1972-albumin (2003) ja Nashvillen (2005) tuottajan Brad Jonesin kanssa.
Albumin avaavalla Julie (Come Out Of The Rainillä) ollaan poikkeuksellisen kylmässä ja harmaassa Kaliforniassa ja Our Love paljastaa syyn Espanjassa asumiseen: “Brooklyn is nice but it’s so damn expensive/we’ll stay right here in Spain.” A Lot Like Magic vie Paul Simonille ominaisen kepeyden pari askelta pidemmälle muistuttaen samalla, että laulajana Simon on Josh Rousen rinnalla herkkä kuin Joe Cocker.
Perinnetietoisuudessaan Josh Rouse on helppo rinnastaa kanadalaiseen Ron Sexsmithiin. Kumpikin on tehnyt aika pitkän ja arvostetunkin uran välttyen varsinaiselta läpimurrolta. Rousen kymmenennellä albumilla on haikeat hetkensä, mutta levyn ilme pysyy positiivisena ja lempeänä. Jos Rousen laulu olisi yhtään pehmeämpää, niin se saattaisi leijailla ulos lähimmästä avoimesta ikkunasta.
