JOSH ROUSE: Nashville

Arvio julkaistu Soundissa 03/2005.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Tämä amerikkalainen laulaja-lauluntekijä tunnustaa ihailevansa erityisesti 1970-luvun alun mallista lauluntekoperinnettä. Se on helppo uskoa, sillä jo viidennen pitkäsoittonsa julkaissut Rouse on pitäytynyt uskollisena ihanteilleen alusta lähtien, levy levyltä tuotantoaan jalostaen.

Arvio

JOSH ROUSE
Nashville
Ryko

Tämä amerikkalainen laulaja-lauluntekijä tunnustaa ihailevansa erityisesti 1970-luvun alun mallista lauluntekoperinnettä. Se on helppo uskoa, sillä jo viidennen pitkäsoittonsa julkaissut Rouse on pitäytynyt uskollisena ihanteilleen alusta lähtien, levy levyltä tuotantoaan jalostaen. Jos Nashvillen kuskaisi aikakapselilla reilun 30 vuoden taakse, kukaan ei ihmettelisi asiaa, eikä levy silti kuulosta arkaistiselta, vaan tuoreen raikkaalta.

Rousen pehmeän miellyttävä ääni istuu erinomaisesti keskitempoisiin lauluihin, joita kiinteästi yhteen soittava viisikko upeasti tukee, erikoisvieraanaan Al Perkins pedal steelissä. Usein varsin sielukkaat laulut eivät istu perinteiseen country- tai edes alt country -formaattiin, pikemminkin niissä käytetyt jousitaustat tekevät sovituksista ajattomia, kuten Streetlights ja Carolina. Sad Eyes on hieno, loppua kohti kasvava pianoballadi.

Rousen esikuvien mukaisesti Nashville koostuu kymmenestä noin neliminuuttisesta laulusta, jotka muodostavat A- ja B-"puoliin" jaetun kokonaisuuden (kuudes raita My Love Has Gone on harkitun täydellinen B-puolen avausbiisi), jossa on juuri sopivasti informaatiota ja sulateltavaa. Jotkut meistä saattavat muistaa sellaisen ajan joskus vallinneen pop-musiikissa.

Kenenkään laulaja-lauluntekijäperinteen ystävän ei kannata olla tutustumatta Josh Rouseen. Mission voi aivan hyvin alkaa Nashvillestä. 

Lisää luettavaa