KELIS: Tasty

Parhaimmillaan Kelisissä on ytyä kuin pienessä ghetossa. Kultasormisten The Neptunes -poikien tuottaman singlemonsteri Milkshaken päällekäyvä digitaalifunk potkii niin, että kuuma tulee tanssimattakin. Syötävää, seksiä, suoraa toiminta. Voiko hauskaa pitävän nuorison perustarpeita taitavammin tiivistää?

Kuitenkin Kelisin ongelmat ovat aivan samat kuin siivompien r&b-diivailijoiden. Vapaa markkinatalous vaatii uuden albumin kerran vuodessa. Jostakin pitäisi polkaista toistakymmentä kelvollista biisiä ja riittävän kiinnostavia vierailevia tähtiä. Sitten vain toivotaan, että isolla rahalla palkatut superkiireiset supertuottajat jaksavat ja ehtivät paneutua hommaansa siihen malliin, että kohta listoilla rytisee.

Tyhmemmänkin järki sanoo, ettei edes The Neptunes pysty suoltamaan laatua loputtomiin. Pahimmillaan albumista tulee ylihintainen single, jolla on kaksitoista b-puolta. Tastyn tapauksessa asiat eivät ole aivan näin viturallaan. OutKastin André 3000 pumppaa elämää Millionaireen ja keskitempoiset Glow ja Stick Up päästävät Kelisin laulunlahjat mukavasti esiin. Varsinkin jälkimmäisen välinpitämättömyyteen saakka rento ote pitää kuin kontaktiliima.

Muutamat valopilkut eivät vedä levyä kuiville. Ainakin tässä taloudessa Tasty jää hyllyyn pölyttymään. Näillä eväillä Kelis ei ole paljon muuta kuin puolitoista vuotta kypsempi versio Pinkistä. Joskus ilmestyvä Greatest Hits on sitten ihan toinen juttu.