KELIS: Wanderland

KELIS
Wanderland
Virgin

Parisen vuotta sitten tarttuvalla Caught Out There-singlellä tunnetuksi tullut Kelis julkaisee nyt seuraajan esikoislevylleen Kaleidoscopelle. Taustavoimana häärii yhä The Neptunes-nimellä esiintyvä tuottajakaksikko, Pharrell Williams ja Chad Hugo. Miehet ovat ehtineet jo tehdä työtä niin Britneyn kanssa kuin julkaista oman, N.E.R.D.-nimellä kulkevan projektinsa levyn. Kaleidoscope oli hieman epätasainen, mutta erittäin tuoreen kuuloinen albumi täynnä vihaista sci-fi r'n'b:tä. Asennetta, jolle riisuttu soundi antoi hienosti tilaa, löytyi riittämiin.
Entäs nyt? Ensimmäisellä raidalla Kelis julistaa:"this is the new beginning/ the empire strikes back" ja siitä siirrytään suoraan hakkaavaan Young, Fresh'n'New -kappaleeseen, joka oli myös ensimmäinen singlelohkaisu Wanderlandilta. Monotoninen riffi kuulostaa tehokkaalta, mutta kokonaisuus kovin tyhjältä, eikä enää niin uudelta. Toisena kuultava Flash Back alleviivaa suorasukaisesti vihjailunsa: "You make me come…(oh yeah)…alive." Popular Thug on kai tehty kieli poskessa ja Pusha T:n "You're damn right" -fraasit naurattavat ainakin minua. Musiikki kuitenkin toimii.
Daddy on koominen tarina Kelisin esittämästä kiltistä tytöstä ja Malicen esittämästä pahasta pojasta. Pahat tytöt eivät voi ymmärtää, miksi Daddy on kiltin tytön perään. Kelisin rap tuo mukavasti mieleen Debbie Harryn ja Blondien Rapturen. Laulun aihe on kuin Shangri-La'sin teinidraamat siirrettynä 2000-luvulle. Teksti on tietenkin huomattavasti ronskimpaa ja siten suoruudessaan tehottomampaa. Minne jäi mielikuvitus?
Juuri teksteihin olisi toivonut skarppausta. Easy Come, Easy Go:ssa lauletaan julkisuuden kiroista, Junkie taas kertoo miten Kelis AA-kerhossa tunnustaa olevansa narkkari ja koukussa jonkun hemmon rakkauteen. Get Even on Caught Out There hieman uudella roolijaolla ja seksiä on tietenkin kaikkialla. Hieman Stevie Wonderilta ja Marvin Gayelta kuulostavassa Mr. U.F.O Manissa toivotaan, että kyseinen ufomies veisi Yläkertaan viestin, että asiat täällä alhaalla ovat huonosti.
Musiikki kuitenkin kuulostaa kauttaaltaan hienolta. Hyviä sävellyksiä löytyy ja sovitukset toimivat. Keliskin soundaa hyvältä. Melko samana koko levyn ajan pysyvä tempo alkaa tosin jossain vaiheessa puuduttaa. Perfect Day erottuu tarttuvalla kertosäkeellään, mutta ne 80's-hardrock kitarat…
The Neptunes on osaava duo ja on selvää, että Kelis tarvitsee enemmän heitä kuin toisin päin. Kelis on mainio hahmo hassussa musiikkimaailmassa, mutta tuntuu, että asenteen tilalle on alkanut hiipiä hömppä. Lauryn Hillin sfääreihin on lohduttoman pitkä matka.