Jotkut asiat eivät maailmassa koskaan muutu. Yksi niistä on amerikkalaisten vähemmistöjen musiikkien taipumus iskeä maansa valtavirtanuorisoon vasta Euroopan kautta kierrätettynä. Bluesin tapauksessa mustien musiikkia tarjoilivat nuorisolle valkoiset britit. Nyt homojen tanssimusiikkia tarjoilevat eurooppalaiset heterot.
Kelis on lähtenyt vitonen silmässä Kelly Rowlandin ja David Guettan viitoittamalle tielle. Tällä The Black Eyed Peasin pääjehun yhtiölle tehdyllä levyllä on useita tuottajia, Guetta muiden muassa, mutta yleissoundi on aika yhtenäinen eli diskossa liidetään, kakkosnelosbiittien siivillä.
Levy on todella onnistunut monella tasolla. Se on alle 40-minuuttisena sopivan pituinen. Suurin osa biiseistä on päteviä sävellyksiä, jopa siinä määrin, että monet toimisivat varmasti pelkän akustisen kitarankin säestyksellä. Levy tuntuu kuunneltaessa hyvältä DJ-setiltä eli jonkinlainen draaman, biitin ja tempon kaari on onnistuttu luomaan.
