Levyarvio: Traagisia tarinoita vankileireiltä – Kishi Bashin protestimusiikki ei ole vihaista vaan empaattista

Arvio julkaistu Soundissa 6/2019.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Kishi Bashi
Omoiyari
Joyful Noise

Japaninamerikkalainen Kaoru Ishibashi on ensimmäistä kertaa urallaan poliittisen musiikin parissa. Omoiyari tarkoittaa huomioonottamista ja ymmärtämistä. Levyn nimellä otetaan kantaa Yhdysvaltojen tämän hetken immigraatiokriisiin. Toisen ihmisen tilanteen huomioiminen on Ishibashin mukaan tärkein tekijä aggressioiden ja konfliktien välttämisessä.

Muuttunut poliittinen ilmapiiri sai Ishibashin aloittamaan projektin ja verraten nykyhetken tapahtumia toisen maailmansodan jälkeisiin, hän vieraili vanhoilla amerikanjapanilaisten internointileireillä levyä tehdessään. Omoiyarin traagiset tositarinat myös kertovat 40-luvun amerikanjapanilaisten vainoista ja leireistä.

Musiikillisesti Omoiyarilla viitataan myöhäisempään Kalifornian historiaan ja 1960-luvun lopun folk rockiin. Vaikka Omoiyari onkin tavallaan protestimusiikkia, ei se ole koskaan vihaista. Nimensä mukaan se pyrkii vaikuttamaan empatian keinoin.

Ishibashi on viuluineen ja loopereineen virtuoosimaisen taitava soittaja ja live-esiintyjä. Säveltäjänä hän ei silti tähän mennessä ole vielä onnistunut. Omoiyarinkin sävellykset ovat miellyttäviä, mutta muistuttavat liikaa vanhoja folk-biisejä tuomatta niihin mitään uutta.