THE MISSION: Aura

Nyt se on todistettu, vanhat lepakot eivät kuole koskaan. The Missionin useamman vuoden hiljaiselo ei yhtyeen tulevaisuudelle hyvää lupaillut, mutta Aura on kaikkea muuta kuin henkitoreissaan viruvan goottisauruksen yritelmä.
Paluusinkku Evangeline ei vielä hetkauta. 80-lukuisesti helkkyvät kitarat tosin kuulostavat vallan mainiolta, mutta muuten biisi jättää itsestään melko tyhjän vaikutelman. Pian kuitenkin kolisee ja kovaa: Shine Like The Stars on biisi jonka Ville Valo bändeineen olisi taatusti halunnut kirjoittaa. Kappaleen dramaattisuus on tosin vedetty niin suureen potenssiin, että jonkun muun käsissä tämä olisi taatusti mennyt auttamatta överiksi. Nyt homma pysyy selkeästi patetian valoisammalla puolella.
Tumman eri sävyjä Aura tarjoaa auliisti, ihan sitä mustahuuli-osastoa lukuunottamatta. Kohtalokkaat lyriikat jäävät tällä kertaa hieman taka-alalle, sillä musiikillisesti The Mission on vapautuneempi ja rennompi kuin koskaan. Hienosti rullaava fiilistely (esim. Dragonfly) luo kuvan yhtyeestä, jolla ei ole mitään turhaa näyttämisen tarvetta. The Mission kun on yhtye, joka tästä huolimatta ottaa tekemisensä ilmeisen vakavasti. Pitkän uran myötä bändin asenteeseen on toki tullut mukaan pientä ivallista huumoria. Vaikka laulujen aiheet kuolemanvakavia ovatkin, niin ei sitä itseään aina yhtä vakavasti tule ottaa.