Pöllö ei lepää. Pakko on pysyä liikkeessä, kun maailma ympärillä käy yhä älyttömämmäksi. Skana polkevalla Juurimiehellä hän määrittelee itsensä: ”Juurimies juureton, juurimies rauhaton.” Eipä ole itsellänikään mitään vaikeuksia samaistua lausuntoon. Tälläkin levyllä Pelle yrittää järkkymättä tuoda valoa pimeyteen minkään sortin nihilismiin tai kyynisyyteen vaipumatta. Eihän sitä voi kuin kunnioittaa.
Nyt on asialla Pelle Miljoona United, periaatteessa puoliakustinen yhdistelmä Unabomberia ja Rockersia, jonka Tero Siitonen pelaa taas bassoa, paikoin miellyttävästi maniskaakin, isännän ja kitaristi Melan rinnalla. Jussi Jaakonahon lämmin tuotanto ottaa kaikki sävyt irti kolmikon melodisesta folkrockista, jota maustellaan uruilla, pianolla, melodikalla, perkussioilla, viululla ja taustaharmonioilla.
Pellen lyriikka pureutuu yhtä tarkkana ja kulmikkaana kuin aina sekä ajankohtaisiin aiheisiin, kuten Venäjältä Eurooppaan rakennettuun maakaasuputkeen (Siperian teräslohikäärme), että ikuisuuskysymyksiin, kuten täydellisissä kusipäissä roikkuviin naisiin (Karoliina) tai spirituaalisen myötätunnon hyvää tekevään voimaan (Rakkauden karavaani). Melodioissa on usein kansanlaulumainen vire. Ei Avara maa mitään uutta Pellen artistikuvaan tuo, mutta systeemin ulkopuolelta todellisuutta peilaava musa on aina kotiin päin.
