1980-luvun lopulla listoille nousseiden ensimmäisten albumien jälkeen Skotlannin identtiset kaksoset tekivät vain yhden levyn 1990-luvulla, mutta ovat kovasti aktivoituneet uudella vuosituhannella. Yhdeksännellä albumillaan viisikymppiset Charlie ja Craig Reid kuulostavat yhtä itseltään kuin aina ja edelleen aivan helvetin hyviltä.
Tällaista musaa ei tee kukaan muu. Vähän niin kuin Everly Brothers kohtaisi The Clashin ja Billy Braggin skottilaisen kansanmusiikin perinteessä Sam Cooken sponsoroimana. Like Comedy -levyllä tietty ylpeä folk- ja pop-vanhanaikaisuus niveltyy saumattomasti päivitettyyn punk-asenteeseen. Ajaton särmä syleilee romanttista herkkyyttä
Skottiaksentti on tanakka, mutta joka sanasta saa selvän, mikä onkin tärkeää, koska The Proclaimersin lyriikat ovat yhtä teräviä kuin melodiat korvia hiveleviä. Teksteissä tuoksuu työväenluokkaisuus silloinkin kun lauletaan rakkaudesta, eikä kliseisiin tai junttiuhoon haksahdeta sekunniksikaan. Räväkästi folk-rokkaava meininki on hyvin persoonallisella tavalla ryhdikästä ja mahtavan positiivista, ilman naiviuden häivääkään.
