STEPHEN MALKMUS: Face The Truth

Runsaat viisi vuotta sitten hajonneen Pavementin nokkamies Stephen Malkmus on tehnyt kolmannen soolonsa. Face The Truthin suurin yllätys on sen helppous. Malkmus tekee pohjimmiltaan hyvin sulavaa popmusiikkia, vaikka ujuttaakin biiseihinsä omintakeisia kierteitä. Plörisevät syntetisaattorit ja säröilevät kitarat luovat vaikutelmaa rosoisesta neopsykedeliasta. Lievää diskoa, kantria tai jazzahtavuuttakaan unohtamattomana modernina pop-pervertikkona Stephen Malkmus on kuin amerikkalainen vastine Robyn Hitchcockille.

It Killsillä Malkmusin onnistuu palauttaa mieleen itse Syd Barrett. I've Hardly Been on hyvin suunniteltua holtittomuutta ja kompurointia, mutta Freeze The Saints soi aidosti kauniina ja herkkänä lauluna. Loud Cloud Crowd lähestyy The Flaming Lipsiä No More Shoesin kasvaessa instrumentaalisine revittelyineen Dream Syndicatelle ominaiseksi megaraidaksi. Post-Paint Boy on jälleen pehmeää, lähes leijuvaa poppia ja vähemmän mielikuvituksellisesti nimetty Baby C'mon rock'n'rollaa yksinkertaisine tehoriffeineen sanalla sanoen mestarillisesti.