STEPHEN MALKMUS: Stephen Malkmus

Arvio julkaistu Soundissa 01/2001.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Pari vuotta sitten joutsenlaulunsa veivannut Pavement oli periaatteessa sama kuin Malkmus + rytmiryhmä. Kymmenvuotisen uran aikana bändi ei varsinaisia hutilyöntejä julkaissut, muutamia keskinkertaisia levyjä korkeintaan, joten olin melko varma, että soolourallaan Malkmus ei petä.

Arvio

STEPHEN MALKMUS
Stephen Malkmus
Domino

Pari vuotta sitten joutsenlaulunsa veivannut Pavement oli periaatteessa sama kuin Malkmus + rytmiryhmä. Kymmenvuotisen uran aikana bändi ei varsinaisia hutilyöntejä julkaissut, muutamia keskinkertaisia levyjä korkeintaan, joten olin melko varma, että soolourallaan Malkmus ei petä. Ajauduttuaan peruuttamattomiin ristiriitoihin Bob Nastanovichin kanssa, Malkmus vihdoin dumppasi äijät ja hyvä niin. Miehen omaa nimeään kantava albumi on parasta amerikkalaista "vaihtoehto"-rokkia sitten Grandaddyn loistavan The Sopthware Slumpin. Älyttömän Swedish Reggae -työnimen alla kulkenut pitkäsoitto kuullostaa luonnollisesti Pavementilta, mutta ilman turhia vetkutteluja ja vingutuksia. Malkmus tuntuu tajunneen, että musiikkia ei tarvitse väkisin verhoa vaikeaksi; jos kerran hyviä melodioita päästä tulee, niin mitäs järkeä siinä on. Miehen itsensä kuvaama yhdistelmä ruotsalaista täydellisyyttä ja jamaikalaista rentoutta ei ihan heti napsahda mieleen levyä kuunnellessn ja vaikka Malkmusin tarinat hipovat paikoitellen absurdiutta, löytyy ajatuksen siemen vasta, kun tajuaa millä etiikalla hän musiikkiaan tekee. Tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa.
Pavementin parhaan levyn Brighten The Cornersin mieleen tuovia semi-rokkaavia kappaleita pursuu Malkmusin soolollakin, mutta nyt mukaan on mahtunut muutama ennenkuulumattoman kaunis helmi. Trojan Curfew -biisistä lähtevä nelikko alkaa vähitellen elää omaa elämäänsä jättäen alkupään sinänsä hyvät biisit täysin varjoonsa. Deadon kaltaista herkkää ja haurasta biisiä Pavement ei olisi ikinä julkaissut ja vaikka ero saattaa vaikuttaa pieneltä, on se paljon suurempi kuin voisikaan kuvitella; kysymys on asemasta, jota Malkmusilla ei enää ole. Musiikilliset velvotteet ovat nollassa ja sen myötä kompromisseja ei ole tarvis tehdä. Tämän kaltaisia levyjä rustataan kotistudion rauhoittavassa ilmapiirissä, ilman aikatauluja, kitiseviä bändikavereita, rahanahneita levy-yhtiön äijiä ja rauhattomia tyttöystäviä.
Ehkä viisastenkivi olikin lähempänä kuin Malkmus itse uskoi? 

Lisää luettavaa