TRIO TÖYKEÄT: High Standards

Arvio julkaistu Soundissa 11/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Blue Note -debyytillään aikaisemmin enimmäkseen omaan tuotantoon panostanut Trio Töykeät käy lainatavaran kimppuun. Se on aina mielenkiintoista, paljastaahan bändi siten paljon persoonastaan sekä kappalevalinnoilla että tulkintatavalla.

Arvio

TRIO TÖYKEÄT
High Standards
Blue Note

Blue Note -debyytillään aikaisemmin enimmäkseen omaan tuotantoon panostanut Trio Töykeät käy lainatavaran kimppuun. Se on aina mielenkiintoista, paljastaahan bändi siten paljon persoonastaan sekä kappalevalinnoilla että tulkintatavalla. Sitä paitsi jazzin syvin olemus piilee enemmän siinä miten kappaleita käsitellään kuin itse kappaleissa.

High Standardsin horisontti näyttää kannessa ensi silmäyksellä laajalta, mutta lopulta siinä yllättää vain Rami Eskelisen rumpusoolona lukema Black Sabbathin Paranoid ja levyn raikkaasti avaava Bowien Starman. Eerik Siikasaari kontrineen tulkitsee Benny Golsonin I Remember Cliffordin klassisesti jousella Iiro Rantalan sooloillessa Bud Powell/Thelonious Monk -yhdistelmällä Celia/Reflections. Charlie Parkerin Donna Leen olisi voinut sivuuttaa, onhan se jo tehty Jazzlantisilla aika samanhenkisesti. Semminkin kun mukana on Parkerilta myös Confirmation. Lars Dahlqvistin Vagabonden och svan (Tapio Rautavaaran laulamana Kulkuri ja joutsen) on rikkumattomassa sunnuntailyyrisyydessään kaunis, mutta There Will Never Be Another You tuo Rantalan äkillisyydessään tyypillisine ryöpsähdyksineenkin mieleen ravintolapianistit.

Girl From Ipaneman disneymäisessä hyppelehtimisessä Rantala voimistelee oman tyylin maneereista erottavalla rajalla. Leonard Bernsteinin Some Other Time päättää kokoelman kypsästi, mutta kokonaisuutena levy jättää käyttämättä sen mahdollisuuden rajojen laajentamiseen, jonka vieraissa käyminen tarjoaa. 

Lisää luettavaa