XTC: Coat Of Many Cupboards

XTC:n henkilöitymät Andy Partridge ja Colin Moulding ovat hieman hassahtaneita perheenisiä, joilla on menneisyys. He perustivat 25 vuotta sitten yhtyeen, jonka henki oli pelkkää punkia, mutta jonka neuroottinen ja nokkela pop vaikutti tuon ajan ilmapiirissä vähän ulkopuoliselta. Sellaisia he itse asiassa olivatkin, sillä XTC:n kotikaupunki Swindon sijaitsee varsin etäällä tapahtumien keskipisteestä, vaikka onkin yksi Britannian tunnetuimmista rautatieläiskaupungeista. 1980-luvun alussa XTC:n live-esiintymiset laitettiin jäihin Partridgen ramppikuumeen takia ja yhtye keskittyi luomaan yltiömelodisia ja musiikillisesti alati rikkaammiksi käyneitä albumikokonaisuuksia.

Coat Of Many Cupboards esittelee neljän levyn verran XTC:n ehdottoman englantilaista popnäkemystä. Vaikka miesten musiikillinen ristiretki piikikkäästä punkpopista siisteihin sixties-vaikutteisiin orkestraatiolevytyksiin on ollut pitkä, Partridge ja Moulding ovat aina säilyttäneet lapsenomaisen innostuneisuuden tekemäänsä musiikkia kohtaan ja uskaltavat edelleen laulaa vaikkapa pippeleistä ja niiden näpelöinnistä, jos siltä sattuu tuntumaan. XTC:n tuotannon tarkoin tuntevalle tämä paketti on todellinen aarreaitta, vaikka arviolta puolet levyjen yltiömelodisesta popmusiikista onkin pikemmin historiallisesti kiinnostavaa kuin ehdottoman ekstaattisen vastaanoton ansaitsevaa.

Tutkimusmatka XTC:n aikakauteen Virginin verovähennyksenä alkaa Science Friction -singlen maaliskuussa 1977 äänitetystä demosta ja päättyy 15 vuotta myöhemmin BBC:n The Late Show'ssa livenä äänitettyyn Books Are Burningiin. Vaikka yhtyeen edellisestä keikasta oli tuolloin suunnilleen kymmenen vuotta, kuulostaa soitto suorastaan nautiskelevalta. Boksin 60 kappaletta on järjestetty kutakuinkin kronologisesti, mutta niiden tunnelmat loikkivat nuhjuisista kotidemoista ja autenttisista livenauhoituksista viimeisen päälle toteutettuihin single- ja albumiversioihin – ja virallisilta julkaisuilta hyllytettyihin kappaleisiin, jotka eivät ole ollenkaan mukaan valikoituneita huonompia, vaan pelkästään tekijöidensä mielestä jostain syystä sopimattomia. Parhaimmillaan, vai pitäisikö sanoa halutessaan, XTC on kuin maailman parhaan popyhtyeen prototyyppi. Esimerkiksi Life Begins At The Hopin, Senses Working Overtimen, Grassin, ja Chalkhills And Childrenin kaltaisia kymmenen pisteen kappaleita kuunnellessa herää kummastus, miten ihmeessä XTC:n musiikki on voinut jäädä pienen, mutta fanaattisen kuulijakunnan salaisuudeksi.

Todella ylellisesti pakatun kokonaisuuden kruunaavat XTC-auktoriteetti Harrison Sherwoodin ansiokas essee sekä tekijöiden sydämelliset, mutta sarkastiset kommentit kustakin kappaleesta. Partridgen ja Mouldingin hengentuotteisiin tutustuneet eivät varmastikaan ylläty, kun väitän heidän kirjallisten analyysiensa olevan parasta luettavaa, mitä olen koskaan retrospektiiviboksin kirjasesta löytänyt. Jos omistat enemmän kuin kaksi XTC-albumia ja kuuntelet niitä useammin kuin satunnaisesti, Coat Of Many Cupboards on suorastaan välttämätön hankinta.