XTC: The Big Express

Andy Partridgen ja uskollisen kumppaninsa Colin Mouldingin vielä tänäänkin luotsaama XTC oli reilun kahden vuosikymmenen takaisen brittiläisen uuden aallon bändeistä kaikkein englantilaisin. Jo 80-luvun alkupuolella Partridgen hermoromahduksen ja ylipääsemättömän ramppikuumeen vuoksi puhtaaksi studioyhtyeeksi linnoittautunut XTC kärsi Magazinen ja The Only Onesin kaltaisten aikalaisten tapaan melkoisesta kaupallisesta menestysvajeesta, mutta sen onnistui silti julkaista vuosina 1978-1992 kymmenen persoonallista albumia. Nyt nuo levytyslakkoa ja levy-yhtiön vaihdosta edeltäneet kiekot ovat saatavilla remasteroituina ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta runsailla bonusraidoilla täydennettyinä. Varsinaisille XTC-albumeille tekee seuraa bändin The Dukes Of Stratosphearin nimellä tekemiä psykedelisiä pophassutteluja kokoava Chips From The Chocolate Fireball.
XTCn ensilevy, 12-tuumainen ja kolmeraitainen 3D EP edusti englantilaisen punkin ja new waven bändiruuhkassa uniikkia ilmaisua. Teräväkulmaista geometriaa, salamannopeasti leikattuja rytmejä ja älykköisesti oivaltavia tekstejä. Swindonista tulevan kvartetin avant popin varhaisina tavaramerkkeinä olivat Andy Partridgen lähes ylinopeina tikkaavat biisit, joiden melodioista joutui olosuhteiden pakosta nauttimaan tavallista pienemmissä pätkissä, ja myöhemmin ainakin Shriekbackissä ja Iggy Popin taustalla vaikuttaneen Barry Andrewsin farfisaiset ja yleensäkin hupaisat kosketinosuudet. Partridgen usein kuin änkyttäen sanoja rytmittävä laulutapa vaati sulattelua ja tottumattomiin korviin epämukavasti nykivissä kappaleissa voi kuulla yhtymäkohtia Captain Beefheartin hillittömyyteen ja Talking Headsin ja Devon myöhempään outouteen. Debyyttialbumi White Musicin raidalla This Is Pop XTC joka tapauksessa määritteli napakasti oman musiikillisen visionsa. XTC oli popin kimppuun käydessään riemukas kuin lelutehtaaseen päästetty lapsikatras.
White Musicin häkellyttävimpiin esityksiin lukeutuu XTCn tuotannon ainoa coverbiisi, Jimi Hendrixin ja Bob Dylanin tulkintojen jälkeen paras All Along The Watchtower -versio, jonka neofunk kytkeytyy huuliharpun välityksellä säveltäjäänsä. Vielä samana vuonna ilmestyneellä Go 2lla XTC hieman normalisoi tempojaan Andrewsin kosketinten saadessa samalla lisää värisävyjä. Yksi levyn helmistä on ripeänä ska-mutanttina keikkuva Jumping In Gomorrah. Vuoden 1979 Drums And Wires oli XTCn ensimmäinen täysosuma. Andy Partridge oli yhä bändin neropattinen Lennon-McCartney ja Colin Moulding biisin tai muutaman jokaiselle albumille mukaan saanut George Harrison. Levyltä löytyivät XTCn varhaistuotannon parhaat biisit, mutta vasta seuraavana vuonna ilmestynyt Black Sea toi bändille sen ensimmäiset varsinaiset singlehitit Generals And Majors ja Sgt. Rock (Is Going To Help Me).
Tupla-albumi English Settlement esitteli vakavoituneen XTCn. Levy oli kuin bändin Revolver. Biisit pidentyivät mutta beatleaaninen Senses Working Overtime oli edelleen täyttä totta. Mummer oli edeltäjiään pehmeäsointisempi, Shadowsin Wonderful Landin veroisesti kauniin Wonderlandin laulusoundin lähestyessä Steely Daniä ja Funk Pop A Rollin tarjotessa XTCn musiikille uuden määritelmän. Materiaaliltaan pahasti alimittaisena jylisevä ja Andy Partridgen höyryveturidiggailua kuvastava The Big Express kuulosti pikemminkin rumpusoundien äänittämisen demonstraatiolta kuin hyvältä poplevyltä.
Kaksi vuotta myöhemmin XTC löysi uuden inspiraation Todd Rundgrenin tuottamalla Skylarkingilla. Laulut olivat jälleen huippuluokkaa ja sovitukset täyteläisempiä kuin koskaan. Season Circlen Beach Boys -harmoniat, 1000 Umbrellasin jazzahtavuus ja heinäsirkkojen säestämä Grass olivat yhtyeen ystäville parasta mahdollista mannaa. Beatlesin Oldies But Goldies -kokoelmasta muistuttaviin kansiin pakatulla tuplalevyllä Oranges & Lemons XTCn uusi itsevarmuus jatkui, mutta The Ballad Of Peter Pumpkinheadin komeasti avaamalla Nonsuchilla Partridge ja Moulding jättivät yllättäen hyvästit lähes seitsemäksi vuodeksi. Jälkiviisaasti kuunneltuna Nonsuchin Then She Appeared antoi kuitenkin lyriikallaan vihjeen hienon popyhtyeen uudesta tulemisesta vuosien 1999 ja 2000 Apple Venus Volume 1 ja Wasp Star (Apple Venus Volume 2) albumien myötä.