Body Count -yhtyeen kitaristina tunnettu Ernie ”C” Cunnigan tuotti 90-luvun puolivälissä Black Sabbathin paljon parjatun Forbidden-albumin. Vuonna 1995 ilmestynyttä albumia, jolla soittanut kokoonpano koostui kitaristi Tony Iommin lisäksi laulaja Tony Martinista, rumpali Cozy Powellista sekä basisti Neil Murraysta, pidetään yleisesti yhtyeen heikoimpana tuotoksena. Orkesterin fanikunnan keskuudessa herätetyn hämmennyksen maksimoiseksi myös Body Count -räppäri Ice-T vieraili levyn avauskappaleella.
Ernie muistelee The Official Danko Jones Podcastille kuinka alunperin päätyi projektiin mukaan.
”Ice sämpläsi ensimmäisellä levyllään War Pigsiä ja Tony [Iommi] sai asiasta vihiä, kuunteli sen ja sanoi pitävänsä siitä. Sitten hän kuuli minun tuottaneen nuo ensimmäiset Body Count -levyt, joten hän soitti meille. Lisäksi Miles Copelandauttoi asiassa. Stewart Copelandin veli johti I.R.S. Recosrdia. Miles auttoi pistämään homman kasaan. Tony kuunteli samplen ja sitten levyjämme ja sanoi, että ’Pidän tästä.’ Miles tuli ja sanoi: ’Voin hommata hänet [tuottamaan seuraavan levynne].’ Niinpä päädyimme Englantiin ja Tony tuli hotelliimme. Hän sanoi: ’Haluaisin sinun tekevän seuraavan albumimme.'”
Sabbathin tuottaminen oli Ernien mukaan hieno kokemus. ”Se oli rock ’n’ roll -kokemus, jonka päätteeksi voit sanoa: ’Noh, tein Black Sabbath -levyn. Olen valmis.’ Lisäksi se sai minut toteamaan, etten halua enää tuottaa asemansa vakiinnuttaneita bändejä. On hieno tuottaa nuoria tyyppejä, jotka kuuntelevat. Mutta kun olet niin urautunut omiin tapoihisi…”
Mies sanoo, ettei tuntenut erityisiä paineita yltää Sabbathin katalogin huippukohtien tasolle.
”En kiinnittänyt moiseen juurikaan huomiota”, mies toteaa. ”Led Zeppelin oli enemmän minun juttuni. Rakastin toki Sabbathia, mutta en ollut mikään yhtyeen hc-fani. En pelännyt… Ja yksi juttu oli, että kun vinyyli julkaistiin, sanoin heille tehneeni soundista kuivemman. 80-luvun levyillä oli iso soundi. Kuin soittaisit tunnelissa. Niinpä sanoin heille, että ’Pistämme soundin vähän kuivemmaksi.’ Koska vinyyli on kuivasoundinen — se tekee sen koko äänimaailman. Se oli todella kuiva ja päällekäyvä. Ei mikään jättimäinen tunneli. Se oli Van Halenin hommia — kitara toisessa korvassa. Se on suurta, mutta mikäli se olisi vedetty kuivemmaksi, en usko että siitä olisi tullut niin suosittua. Siinä ajassa oli jotain, joka sai sainut melkein näkemään heidät lavalla samalla kun istut itse takarivissä. Kun Nirvana tuli kuvioihin, siitä tuli henkilökohtaisempaa, aivan kuin istuisit alas jonkun kanssa. Nirvanan soundi oli kuivempi, vähän kuin että ’tulkaa autotalliin kuuntelemaan bändiämme.'”
Iommi kertoi hiljattain The Midlans Rocksille, että aikoo remiksata Forbidennin myöhempää uudelleenjulkaisua varten. ”En koskaan tykännyt sen lopullisesta miksauksesta ja soundista — kukaan bändissä ei tykännyt — joten olen nyt työskennellyt sen parissa”, mies totesi. ”Sen kanssa ei ole mitään kiirettä. Se on valmis, sitten kun se on valmis. On kuitenkin ollut hienoa palata uudelleen sen pariin, purkaa se osiin, ja alkaa jälleen parsia sitä uudelleen kokoon.”
