Ex-Judas Priest -laulaja muistelee bändissä vallinnutta kireää ilmapiiriä – Puolustaa ex-kitaristia, joka avautui aiheesta elämäkerrassaan

Tim "Ripper" Owens.
AOP

"Demolitionia tehdessä olimme hyvin harvoin yhdessä; Glenn ja Ken eivät olleet koskaan samassa tilassa", Tim Owens muistelee.

Kenneth Keith Downing – tuttavallisemmin K.K. – joka toimi heviveteraani Judas Priestin toisena kitaristina vuodesta 1970 vuoteen 2011, julkaisi syksyllä 2018 elämäkertakirjan, jossa tämä avautui bändin sisäisistä ongelmista ja varsinkin myrskyisistä väleistään kitaristi Glenn Tiptoniin. Judas Priestin laulajana vuosina 1996-2003 toiminut Tim ”Ripper” Owens sanoo myös huomanneensa erityisesti Demolition-albumia (2001) tehdessä ilmapiirin olleen jo tuolloin hyvin kireä.

Demolitionia tehdessä olimme hyvin harvoin yhdessä; Glenn ja Ken eivät olleet koskaan samassa tilassa. Minä kävin viikonloppuisin Kenin luona, hengailimme, joimme pintit ja pelasimme snookeria. Ja heidän välillään kuohui silloin. Mutta raha auttaa asioita, joten he hommasivat Robin (Halford) takaisin ja pääsivät taas soittamaan isoille areenoille”, Owens toteaa The Jasta Show -podcastissa.

Jotkut ovat kritisoineet Downingia siitä, että tämä avautui näistä asioista muistelmissaan ja monille se on näyttäytynyt lähinnä katkeran miehen tilitykseltä. Owens, joka laulaa nykyään Downingin uudessa KK’s Priest -yhtyeessä, puolustaa ystäväänsä kritiikiltä.

”Hän kertoi vain totuuksia ja sai siitä lokaa niskaan. Niin valitettavasti tapahtuu. Olisiko hänen pitänyt olla sanomatta mitään? Häntä oli loukattu, asioita tapahtui eivätkä ne menneet ihan oikein. Hän puhui siitä kirjassaan. Jos hän ei olisi puhunut niistä vaan kertonut kaikesta muusta, ihmiset olisivat ihmetelleet, miksei hän puhu siitä, mitä tapahtui?” Owens sanoo.

”Sitten hän antaa haastatteluja ja ihmiset valittavat, että hänen pitäisi lakata puhumasta noista asioista. Minä olen, että öö, ei, koska siitä häneltä kysytään. Hän vain vastaa kysymyksiin.”

”Kun vietämme aikaa yhdessä, hän ei sano mitään pahaa niistä jätkistä. Hän ei koskaan puhu heistä pahaa. Ei koskaan. Tiedätkö miksi? Koska en kysy siitä häneltä. En ole haastattelija, joka kysyy, mitä tapahtui. En oikeasti halua tietää. Luin kirjan, joten tiedän, mitä tapahtui. Puolet niistä jutuista tiesin jo aiemmin. Mutta kun häneltä kysytään niistä, se näyttäytyy ulos valittamisena. Ei hän mene niihin haastatteluihin ajatellen, että no niin, pestäänpäs nyt hieman likapyykkiä.”