Metallican ja tiedostonjakopalvelu Napsterin välinen oikeustaisto lienee piirtynyt elävästi miltei jokaisen 2000-luvun taitteessa musiikkiskeneä seuranneen mieleen.
Jupakka sai alkunsa kun Metallica-miehistö kuuli vuonna 2000 I Disappear -kappaleensa demon soivan radiossa, vaikka biisin sisältävä Vaarallinen tehtävä II -elokuvan soundtrack ei ollut vielä edes ilmestynyt. Tapausta tutkiessaan yhtye törmäsi Napster-palveluun, jonka kautta käyttäjät saattoivat ladata kappaleita itselleen ilmaiseksi. Tästä alkoi oikeustaisto, jossa Metallica syytti rumpali Lars Ulrichin johdolla Napsteria tekijänoikeusrikkomuksesta. Yhtye vaati palvelulta vähintään 10 miljoonan dollarin korvauksia, musiikkinsa poistoa ja kaikille sitä ladanneille käyttäjille porttikieltoa alustalle.
Lopulta Metallica ja Napster sopivat kiistansa vuonna 2001 kun palvelulle ilmaantui kiinnostunut ostajataho. Vuotta myöhemmin Napster hakeutui kuitenkin konkursiin. Oikeusjuttu ei ollut erityisen suosittu Metallican fanien keskuudessa, sillä monet näkivät valmiiksi rikkaiden tähtien halajavan vain itselleen lisää maallista mammonaa. Sittemmin asiasta on esitetty myös toisenlaisia mielipiteitä, joiden mukaan yhtye itse asiassa ennen kaikkea puolusti musiikintekijöiden oikeutta saada korvaus työstään.
Nyt yhtyeen asianajaja Peter Paterno on kommentoinut reilun kahden vuosikymmenen takaista jupakkaa Varietyn haastattelussa.
”[Napster-väki] olivat käytännössä varkaita! Se ei ole suosittu mielipide. Nykyään on valloillaan revisionistinen historia, jonka mukaan meidän ei olisi pitänyt haastaa Napsteria oikeuteen vaan työskennellä heidän kanssaan — noh, ei olisi ollut mitään mitä tehdä heidän kanssaan. ’Olisitte voineet tehdä diilin.’ Minkä diilin? Ihmiset saivat musiikkia ilmaiseksi. Se oli tarpeellista jotta saatoimme asettaaa jotain perussääntöjä sille, mikä on musiikin arvo.”
”Nuo fanit eivät ole faneja — fanit maksavat musiikista ja antavat sille arvoa. Vähän kuin [Dr.] Dre sanoi kerrottuamme hänelle Napsterista: ’Painan hommia vuorokauden ympäri labrassa ja nämä tyypit vain varastavat työni hedelmät? Hitot heistä.”
Paternon mukaan oikeusjuttu auttoi luomaan perussääntöjä myöhemmin suosioon nousseelle suoratoistolle.
”En tiedä muistatko tätä, mutta he yrittivät sitä. He yrittivät kehitellä tätä Press Play -juttua, mutta levy-yhtiöt eivät tulleet juttuun teknologian kanssa, joten he tarvitsivat teknologiayhtiön avukseen. Mielestäni oli jossain määrin väistämätöntä, että asiat menivät kuten menivät. Ja kuten sanoin, kaikkien oikeusjuttujen avainasia oli vähintäänkin luoda jonkinlaiset perussäännöt sille, miten musiikkia levitetään ja miten sen tekijöille maksetaan korvauksia.”