Kiss-basisti Gene Simmons vieraili hiljattain tuottajalegenda Rick Rubinin luotsaamassa Tetragrammaton-podcastissa. Simmons muisteli jutustelun aikana muun muassa yhtyeensä jäähyväiskeikkaa New Yorkin Madison Square Gardenilla 2. joulukuuta 2023.
”Idea oli, että koska olimme syntyneet New York Cityssä 10 East 23rd Streetillä, 10 korttelia 33rd Streetiltä – Madison Square Gardenilta – voisimme viimeistellä joulun, tai Kissmassin, 50 vuoden päätteeksi siellä. Tehdään se New Yorkissa, soitetaan yksi keikka, nauhoitetaan se ja kutsutaan kaikki ystävät paikalle. Niistä tulee bileet. Sitten filmiryhmä ja manageriportaamme taivutteli meidät soittamaan kaksi keikkaa. Olisimme voineet soittaa viikon tai kymmenenkin päivää putkeen…”
”Niinpä esiinnyimme 1. ja 2. joulukuuta New Yorkissa”, Simmons jatkaa. ”Kasvomme heijastettiin Empire State Buildingin kylkeen. 800 taksia peiteltiin Kiss-kuvastolla. Pärstämme näkyivät metroissa ja pizzalaatikoissa. Oli Kiss-teemaisia pop up -kauppoja. Otimme kaupungin haltuumme… emme voineet uskoa sitä. Kaupungilla käveli väkeä keskellä päivää täysissä meikeissä, koska ihmisiä oli lentänyt paikalle kaikkialta maailmasta. Menimme Empire State Buildingin huipulle mistä King Kong putosi, sillä olimme olleet kuvattavana siellä vuonna 1976. Silloin siellä ei vielä ollut turvakaiteita sivuilla. Siitä kuvasta tuli tavallaan aika iso juttu. Matkallamme huipulle näimme porukkaa valmistautumassa illan Kiss-showhun.”
Miltä viimeisen konsertin soittaminen sitten tuntui? Simmons sanoo siihen liittyneen osaltaan surua, joka toi mieleen myös yhtyeen alkuperäiset muusikot Ace Frehleyn ja Peter Crissin.
”Se oli hyvin tunteellista”, Simmons sanoo. ”Tunsin ylpeyttä ja vähän suruakin… Jotkut ovat olleet naimisissa useammankin keran, mutta muistavat edelleen sen todellisen rakkauden ja magian, ja jos se ei kestä, jäljelle jää suru. Toisinaan se johtuu huumeista ja alkoholista, joskus ihmiset vain ajautuvat erilleen. Kaikki eivät selviä elämästä. Olen edelleen harmissani, että Ace ja Peter eivät vielä tänäkään päivänä voi nauttia työnsä hedelmistä. He olivat aivan yhtä tärkeitä kuin Paul [Stanley] ja minä bändin alkuaikoina – siitä ei ole mitään epäselvyyttä.”
”Bändi oli kuin nelivetoinen auto, mutta sitten kahdesta pyörästä alkoi loppua veto”, basisti jatkaa. ”Kun tuli aika luopua Peteristä, Ace äänesti potkujen puolesta. ’Hänen täytyy lähteä. Hän ei pysty enää soittamaan.’ Sitten Ace lähti omien sanojensa mukaan lätkimään bändistä. Sanoimme hänelle, että hän voisi jäädä ja pitää soolouransa. Emme halunneet siitä penniäkään. Hän sanoi minulle: ’Ei, en voi jäädä bändiin.’ Lehdessä hän sanoi, että ’jos soitan vielä yhdenkin kiertueen, päädyn teilaamaan itseni.’ Se on suora lainaus. En ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Sitten hän sanoi: ’Odotas vain. Myyn vielä 10 miljoonaa levyä.’ En osannut vastata siihen mitään. En tiennyt mitä se tarkoitti. Loogisinta olisi ollut, että hän olisi pitänyt molemmat urat.”
