Huomattavan moni metallimusiikin ystävä on joskus elämässään laittanut Metallican …And Justice for All -albumin soittimeen, istunut alas ja tuumannut, että ”onhan tämä kova, mutta mitä hemmettiä noiden soundien kanssa on mietitty”. Tuore haastattelu paljastaa, että yksi ensimmäisiä tällaisia päivittelijöitä oli Steve Thompson, joka hoiti osan albumin miksauksista. Thompson keskusteli aiheesta Dean Cramerin videohaastattelussa, jonka nosti esille myös Blabbermouth.
Justicen olemattomia bassoraitoja on päivitelty jo lukemattomissa jutuissa kautta musiikkimediakentän, eikä Thompson ole järin ihastunut albumin soundimaailmaan ylipäätään. Miksaaja on kuitenkin bändillä töissä, ja artistin sana on loppupeleissä laki.
”Lars esitteli minulle taajuuskorjaimen asetukset, joita hän halusi käyttää rumpusoundeissa. Työtoverini Michael Barbiero sitten sanoi, että hoida sinä homma Larsin kanssa ja ruuvaa rumpusoundit kuntoon, ja kun olette valmiit, minä hoidan loput. Niin tehtiin, ja kun kuuntelin niitä soundeja, olin että ’onko tämä vitsi, tämähän kuulostaa ihan paskalta'”, Thompson kertoo haastattelussa.
”Tein siihen sitten omia säätöjäni, jotta sain ne kuulostamaan vähän paremmilta. Kauneushan on kuulijan korvissa. Sitten nostin bassoa enemmän pintaan, koska Newstedin basso toimi hyvin yhteen Hetfieldin kitaran kanssa.”
Thompson esitteli työnjälkeään ensin James Hetfieldille, joka miksaajan mukaan näytti lopputulokselle peukkua. Kun tuli Larsin vuoro, oli vastaanotto toinen.
”Lars kuunteli tallennetta pari sekuntia ja käski saman tien painamaan stoppia. ’Mitä rumpusoundeilleni tapahtui’, hän kysyi. Minä taisin vastata jotain tyyliin ’ai, sinä olitkin tosissasi'”, Thompson kertoo.
”Muutin sitten asetukset taas sellaisiksi kuin hän halusi, jonka jälkeen hän tahtoi, että basson äänenvoimakkuutta pudotetaan roimasti. Sanoin että ok ja pudotin basson vitsillä ihan olemattomiin. Hän sitten jatkoi, että pudota sitä vielä viisi tai kuusi desibeliä. Sitä ei voinut enää käytännössä kuulla.”
”Käännyin Hetfieldiin päin, ja hän vain nosteli käsiään. Keskustelin asiasta vielä yhtyeen managerien Cliff Burnsteinin ja Peter Menschin kanssa ja sanoin, että bändi on mahtava ja ymmärrän, että tämä on heidän levynsä, mutta en vain ymmärrä näitä ratkaisuja. Teimme kuitenkin lopulta kuten he halusivat. Sehän on tosiaan heidän albuminsa, ja heidän näkemystään tulee kunnioittaa.”
Niinpä kai sitten. Tulipahan ainakin sellainen levy, joka puhuttaa yleisöä vielä vuosikymmeniä julkaisunsa jälkeen!
