Aiemmin PA Kiiskilä -nimellä tutuksi tullut, Grave Pleasuresin ja Šamanen riveistäkin tuttu laulaja-lauluntekijä on luonut nahkansa ja julkaisee perjantaina 24.10. ensimmäisen pitkäsoittonsa artistinimellä Aleksi Kii. Tummanpuhuva Varjokuvia -albumi yhdistelee omaleimaisella ja tuoreella tavalla 90-luvun ja vuosituhannen alun rock-vaikutteita ammentaen inspiraatiota muun muassa ulkopuolisuuden, luottamuksen, surun ja haikeuden teemoista.
Soundi tarjoaa levyn kuunneltavaksi ennakkoon jo nyt. Lisäksi Aleksi Kii avaa tarkemmin levyn saloja biisikohtaisesti. Kuuntele levy ja lue artistin kommentit alta.
PARANIRVANA
Levyn avausraidan kertoja kokee valaistuneensa ja ymmärtäneensä ihmisyyden tyytymättömän perusvireen. Tyyppi päättääkin siltä seisomalta löytää sisäisen rauhan. Kertojassa palaa päättäväisyyden ja naiviuden tuli, mikä toimii tietenkin täydellisenä sytykkeenä rock-kappaleille. Paranirvana tarkoittaa kärsimyksen loppua. Biisi on samalla mun kumarrus brittirockille.
KUMMITUSTANSSI
Kun post-punkin ja suomirockin tuo yhteen, syntyy Kummitustanssi. Biisi kertoo kuoleman jälkeisestä ystävän jälleennäkemisestä ja yhdessä kummittelusta öisessä kaupungissa. Tekstin tarina sekä soundillinen tunnelma kulkevat käsi kädessä luoden biisiin yöllisen ja sydämellisen klangin. Rainer ”Raikku” Willmanin ja Valtteri Arinon groovet rummuissa ja bassossa muuntavat new rock -buutsitkin tanssikengiksi.
AVAIN
Avain on rock-kappale joka kertoo toisen ihmisen lähelle päästämisestä ja luottamuksesta. Biisi sivuaa tavallaan myös ilmiötä, jossa ihmiset korvataan uusilla sen jälkeen kun heitä ei enää tarvita. Sana avain toimii tässä symbolina luottamukselle ja itsensä avaamiselle. Biisillä on myös vähän New Jersey -kaikuja mukana, kenties Brucen tai The Gaslight Anthemin muodossa. Pianossa upea Ville Koivula.
VARJO
Kaikista tähän mennessä tekemistäni biiseistä Varjon olemus lienee kaunein. Biisin krediitit kuuluvat kaikille, jotka elävät jonkun rajoitteen tai esimerkiksi kivun kanssa yhteiskunnassa, joka ihannoi tuottavuutta ja täydellisyyttä. Kauneus ja virheettömyys ovat eri asioita. Kirjoitin biisin vuonna 2022 ja halusin nähdä vaivaa jotta biisi löytäisi oikeanlaisen muodon sovituksena ja levyversiona. Ville Koivulan korvia hivelevä ote flyygeliin ja Kimmo Helénin viulut nostivatkin Varjon tasolle josta osasin aiemmin vain uneksia. Kitara elää kuin varjo seinällä.
VAIN KANNET SIITÄ KIRJASTA MITÄ OLIN
Biisi kertoo muutoksesta – siitä kun ei ole enää se sama ihminen mitä joskus aiemmin oli. Teksti on kuin kirje, jolla tunnustellaan voiko toiselle olla tarpeeksi myös pysyvästi muuttuneena versiona itsestä.
LAULU JOTA KUKAAN EI LAULA
Joskus ajattelen että meissä kaikissa on “laulu”. Se voi olla jokin taito, kyky tai vaikka tarve ajatella vapaasti. Miten päin vaan, sen laulun soidessa ihminen kukoistaa. Usein nää laulut jäävät kuitenkin itsekritiikin tai pelon ohjaamana pöytälaatikkoon ja maailma jää niistä paitsi. Mutta mitä jos Tim Burton olisi pimittänyt näkemyksensä, tai Miina Äkkijyrkkä luovuutensa? Mitä tekee laululla, jota kukaan ei laula?
SUN AINOO YSTÄVÄ
Sitten levyn syvään päätyyn – Sun ainoo ystävä kertoo addiktiosta. Sisäisestä, manipuloivasta äänestä, joka hyväksi naamioituneena kuiskuttaa olalla ja eristää sut muista ihmisistä, vain jättääkseen sut lopulta yksin sun “ainoan ystävän” kanssa. Tunnelmaa syventääkseni soitan tällä ja seuraavalla biisillä kaiken yksin.
PIMEÄSSÄ
Pimeässä kertoo siitä kun kadottaa itsensä. Surusta, yksinäisyydestä ja toivottomuudestakin voi kuitenkin löytää toivoa ja kauneutta, ainakin taiteessa. Ehkä Pimeässä on mulle vähän sama kun Yung Leanille Agony.