Louise Theroux’n podcast-sarjan tuoreimmassa, 3.7. ilmestyneessä jaksossa tämä haastatteli Nick Caveä pitkän kaavan mukaan. Monet Theroux’n podcastia seuranneet päättivät haastattelun ansiosta tutustua Caven tuotantoon tarkemmin ja lähestyivät suoraan laulajaa tiedustellen, mitä kappaleitaan tai levyjään artisti itse suosittelisi ummikoille lähtöpisteeksi. Cave vastasikin muutamille tällaisille kyselijöille Red Hand Files -sivustollaan, tosin hyvin nickcavemäiseen tapaansa listaamalla liudan kappaleita niitä varsinaisesti suosittelematta.
”Valitettavasti en mielestäni ole oikea henkilö opastamaan asiassa. Suhteeni omiin kappaleisiini on liian henkilökohtainen ja kietoutunut niiden historiaan, eikä minulla ole selvää ymmärrystä siitä, mitkä niistä ovat hyviä ja mitkä eivät”, Cave aloittaa pitkän vastauksensa.
”Esimerkiksi mielestäni Brompton Oratory, jonka äänitin yhdellä otolla krääsäkaupasta löytämälläni Casiolla, on paljon parempi kuin The Mercy Seat, jota kirjoitin kuukausia ja äänitin viikkoja useiden tuottajien kanssa. Monista toivottomista syistä johtuen mielestäni Ghosteen on millä mittapuulla tahansa paras Bad Seeds -levy jonka olen tehnyt, mutta kuitenkin eniten rakastamani Bad Seeds -kappale on ehkä Sad Waters Your Funeral, My Trial -levyltä – itkin sen konstikkaan kauneuden äärellä soittaessani sen ensimmäistä kertaa silloiselle tyttöystävälleni kun istuimme sängyllä Berliinissä.”
”Kenties paras varhaisista Bad Seeds -kappaleista on From Her To Eternity pääosin Bliza Bargeldin äärettömän eksentrisen kitaran soiton vuoksi, mutta toisaalta Blixan hienoin hetki on hänen veretseisauttava rääkäisynsä Stagger Leen lopussa. The Spinning Songin sanat ovat ehkä parasta mitä saan aikaan, mutta minulla on myös heikko kohta The Curse Of Millhavenin amfetamiinipöllyiselle lyyriselle hulluudelle – kuten on myös vaimollani Susiella.”
Cave jatkaa samaan tapaan todeten muun muassa Red Right Hand -kappaleen olevan paras Let Love In -levyn biiseistä, muttei kuitenkaan Bad Seedsin hienoin hetki ja että monista monimutkaisista syistä tämä kuuntelisi milloin tahansa mieluummin Nocturamaa kuin Dig, Lazarus, Dig!!! -albumia, tosin Nocturamalta olisi pitänyt jättää Babe, I’m On Fire -kappale pois ja ottaa sen tilalle singlen b-puolena julkaistu Shoot Me Down ja näin päin pois.
Lopuksi Cave toteaakin, että kenties hänen faninsa osaavat auttaa näitä uusia Bad Seedsin tuotantoon tarkempaa tuttavuutta tekeviä kuuntelijoita ja pyytää heitä koostamaan omista suosikeistaan soittolistoja ja lähettämään niitä Cavelle. Cave myös lupaa jakaa muutamia listoja Red Hand Files -sivustollaan.
”Kaikki tämä on vain pitkä tapa toivottaa kaikki uuden Red Hand Filesin lukijat ja toivon mukaan myös Nick Caven ja Bad Seedsin ystävät tervetulleeksi! Olemme iloisia, että olette liittyneet seuraamme”, Cave päättää kirjoituksensa.
