Vanha parivaljakko Kauko Röyhkä & Riku Mattila komeilevat Soundin 7/25 kannessa. Herrat kertovat Ari Väntäsen toimittamassa haastattelussa 29. elokuuta ilmestyvästä albumistaan Meidät pelastaa vain rakkaus, ja puheenaiheeksi nousevat myös musiikkimaailman alati muuttuvat meiningit. Lue alempaa katkelma pidemmästä haastattelusta, loput löytyvät sitten lehdestä.
Kauko Röyhkän työhuoneella on hämärää ja hiljaista. Hän tarjoaa mustaa kahvia ja kyselee kuulumisia hiukan nuutuneen oloisena. Riku Mattila taas on yllättävän iloinen ja pirteä, vaikka haastattelutällit on sovittu aamukymmeneksi.
Nämä miehet tekevät musiikkia yhdessä, mutta katsovat sitä eri kulmista. Kitaristi, tuottaja ja biisintekijä Mattila on työskennellyt pitkään levy-yhtiöissä ja tarkastelee asiaa alan muuttuvien lainalaisuuksien kautta. Röyhkä taas on laulaja-lauluntekijä ja kirjailija, joka näkee kaiken vapaan taiteilijan vinkkelistä ja ikuisen ulkopuolisen asemasta.
Yhdessä he muodostavat kiinnostavan yhtälön, josta syntyy hienoa musiikkia – aivan liian harvoin, tosin. Kaksikko soitti kimpassa 1980-luvun alkupuolen, ja tällä vuosituhannella on syntynyt kolme yhteistä albumia. Kauko Röyhkä & Riku Mattila ilmestyi vuonna 2008 ja Kaksi lensi tuulen mukaan 2011. Meidät pelastaa vain rakkaus on loppukesän 2025 satoa.
Röyhkän ja Mattilan kolmannen yhteislevyn ensimmäinen single Marraskuun kulkija ilmestyi albumin julkaisuun nähden aivan liian kauan sitten, loppuvuodesta 2021. Mattila myöntää tehneensä virheen.
– Rupesin keulimaan. Mietin, että laitetaan nyt jotain ulos, että saadaan homma käyntiin. Se oli ihan turhaa. Olisi kannattanut vain jatkaa albumin tekemistä ja julkaista biisi vasta sitten, kun koko levy on valmis.
Biisin julkaiseminen ei olisi ollut turhaa, jos se olisi alkanut soida radioissa. Single ei kuitenkaan päässyt minkään kanavan rotaatioon ja sen ilmestymisen huomasivat vain kovan linjan Kauko-fanit. Vielä Kaksi lensi tuulen mukaan -levyn aikaan tilanne oli toisenlainen, mutta siitä on ikuisuus.
– Mä tiesin kyllä, että maailma oli muuttunut, koska seuraan alaa tarkkaan, Mattila huokaa. – Mutta omaa musaa tehdessä menee sellaiseen toiviotilaan, että joo, olen ulkopuolinen, mutta ehkä pääsen silti messiin. Kun Marraskuun kulkija ei mennyt mihinkään, kynä putosi pöydälle.
Röyhkä sanoo, että hänelle kappaleen kohtalo ei tullut yllätyksenä. Hän ei tee kaikkea omaa musiikkiaan enää yleiseen jakeluun, koska siitä ei ole hyötyä.
– Olen menettänyt toivoni kaupallisiin systeemeihin. Tiedän, että kun julkaisen biisin, se ei varmasti soi radiossa tai myy paljoakaan. Mulla on oma sisäpiirisysteemi, eräänlainen salaseura, johon voi liittyä ja jonka kautta julkaisen omia levyjäni. Teen albumini suoraan hardcorefaneilleni, ihmisille, jotka ovat valmiita ostamaan niitä. Kauppoihin tai medialle niitä ei toimiteta.
Mietittekö hetkeäkään, että uuden Röyhkä/Mattila-albuminkin voisi julkaista vain Kaukon sisäpiirille?
– No ei vitussa, Mattila sanoo.
– Minusta se on ihan älytön systeemi. Mutta jos Kauko haluaa sellaista touhuta, se on ihan ok. Jokainen tekee mitä haluaa. Meidän levy on kuitenkin tarkoitettu kaikille, ja mulle kelpaa kaikenlainen vastaanotto. Marraskuun kulkijan kohdalla odotin liikaa, mutta enää en odota mitään.
– Teen musan puitteissa niin paljon kaikenlaista duunia, että mulle oli olennaista tajuta, että tämä on harrastus, Mattila jatkaa. – Sen sisäistettyäni oli helpompi kelata koko juttua. Harrastaja on amatööri, ja sana amatööri tulee sanasta l’amour. Rakkaus.
Röyhkä pohtii, ettei hänenkään tarvitse tai edes kannata suunnata kaikkea tekemäänsä pienelle piirille.
– Välillä on hyvä tehdä tällainen normaali julkaisu. Mutta en voi tehdä pelkästään tätä. Olen tuottelias musiikintekijä, enkä voi odottaa loputtomiin, milloin me tehdään Rikun kanssa seuraava yhteislevy. Mullahan loppuu elämä ennen sitä. Nytkin meni neljätoista vuotta edellisestä.