Ennen kuolemaansa Ozzy Osbourne ehti hyvästellä faninsa Birminghamissa järjestetyssä Back to the Beginning -konsertissa, jossa esiintyi paitsi Ozzy soolona sekä osana alkuperäistä Black Sabbathia, myös monia Ozzyn uraan merkittävästi liittyneitä muusikoita esittämässä laulajalegendan kappaleita.
Yksi heistä oli kitaristi Jake E. Lee, joka oli aikoinaan mukana Ozzyn Bark at the Moon– ja The Ultimate Sin -sooloalbumeilla (1983 ja 1986). Lee vieraili taannoin Talk is Jericho -podcastissa muistelemassa konserttia sekä viimeiseksi jäänyttä keskusteluaan Ozzyn kanssa.
”Tiistaina ja keskiviikkona oli treenipäivä, torstaina pidettiin valokuvasessio, jossa kaikki muusikot kokoontuivat samaan tilaan ja Ross (Halfin) otti kuvia. Siellä minä seisoskelin jossain sivussa ja ajattelin, että tuskin minua tulee kukaan vaivaamaan”, Lee kertaa.
”Yhtäkkiä Sharon (Osbourne, Ozzyn vaimo ja manageri) tuli luokseni, katsoi minua, laittoi kädet kasvoilleni, huudahti ’Jakey!’ ja antoi ison halauksen. Silloin tiesin, että välimme ovat ok. Hän sanoi Ozzyn haluavan jutella kanssani ja vei minut hänen luokseen.”
Lee sanoo olevansa tyytyväinen, että pääsi keskustelemaan entisen pomonsa kanssa ennen kuin tämä siirtyi tuonpuoleisen suureen orkesteriin ja kertomaan, ettei kantanut Osbournelle kaunaa potkuista tai mistään muistakaan menneistä asioista. Kaksikon edellisestä kohtaamisesta kun oli ehtinyt vierähtää jo pieni ikuisuus.
”Ozzy ja minä ehdimme jutella pari minuuttia. Kaikki oli hyvin. Hän kiitti minua. ’Kiitos, kun saavuit paikalle. Teet tästä hetkestä erityisen.’ Vastasin: ’Ei ei, kiitos sinulle, että kutsuit minut. Ja kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt eteeni.’ Sitten puhuimme hetken lapsistamme ja sellaisesta. Sitten oli aika ottaa kuvat ja Ozzy huikkasi: ’Jutellaan myöhemmin lisää.’ Se oli hieno ja katarttinen hetki.”
”Olin aina toivonut, että kohtaisimme vielä. Kaikki ystäväni aina kyselivät minulta: ’Mitä ajattelet Ozzysta? Oletko vihainen?’ No, ei, en ole vihainen. En ole koskaan ollut. Tyytymätön joihinkin asioihin, kyllä, mutta en koskaan vihainen hänelle tai Sharonille. Olin kuitenkin aina toivonut, että pääsisimme vielä kerran juttelemaan. Ja niin tapahtui. Olen onnekas.”
