Toimittaja Rick Beato sai tilaisuuden haastatella David Gilmouria tämän pitkän uran eri vaiheista. Pink Floyd -suuruus puhui muun muassa musiikin lokeroimisesta – tai oikeammin siitä, ettei kitaristi pidä tällaisista genrekategorioista. Esimerkiksi kun Pink Floyd nostetaan usein planeetan suurimmaksi progerock-bändiksi, Gilmour itse ei ajattele yhtyettä sellaisena.
”Emme puhuneet keskenämme tyylistä, enkä ole koskaan puhunut progressiivisesta rockista, enkä ole ajatellut että olisimme – mitä lie – progressiivista rockia”, Gilmour sanoo ja jatkaa:
”Minulle progressiivinen rock merkitsee hyvin, hyvin vakavia soittajia, jotka todella hallitsevat hommansa.”
Gilmour myöntää, että tietynlainen omapäisyys vaikuttaa hänen vastahankaisuuteensa. Samoin se, että Pink Floyd soitti kokeilevaa rockmusiikkia jo ennen proge-sanan lanseeraamista.
”Teimme tätä jo kauan ennen sellaista termiä kuin progressiivinen rock. Luulen myös, että olin jo parikymppisenä tietynlainen äreä vanha mies. Siis tyyliin: ’Pöh, emme me ole sellaisia'”, Gilmour sanoo.
”Koko tämä tarve lokeroida – siitä on tullut nykyaikana tärkeämpää. Mutta itse en ole sellaisen ystävä.”