Pian koittaa se hetki, kun Soundi 9/25 ilmaantuu hyvin varusteltuihin lehtipisteisiin ympäri maan. Mukana on jälleen kaikenlaista jännää – kuten pitkä Teijo ”Twist Twist” Erkinharjun haastattelu, jossa käydään läpi niin Peer Günt -kuvioita, Leningrad Cowboysin taipaletta kuin Rockin SM-kisoja vuodelta 1984. Sekin selviää, mistä tuo kuuluisa liikanimi oikein juontuu.
Timo Isoahon toimittamassa haastattelussa vilahtaa pariinkin otteeseen myös Motörheadin nimi. Tämä yhtye on sekä Erkinharjulle että Soundin lukijoille varsin tärkeä tapaus, joten tässä on esimakuna muutama Lemmy-johdannainen tarina pidemmästä haastattelusta irroitettuna. Lue koko artikkeli sitten 17.10. lehdestä!
Juhannuksena 1979 menit Punkaharjulle katsomaan Motörheadiä. Ei taida olla liioiteltua sanoa, että siltä polulta ei ole ollut paluuta?
– Kyllähän se kokemus räjäytti pään. Menin ihmettelemään jo Motörheadin soundcheckiä. Jätkät näyttivät nahkarotseissaan, panosvöissään, tiukoissa farkuissaan, bootseissaan ja pitkissä tukissaan ihan järjettömän kovilta.
– Olin kuullut Motörheadin debyytin, mutta siitä oli jäänyt vähän vaisu fiilis. No, livenä homma toimi ihan toisella tavalla. Bändi oli helvetin raaka, energinen ja kovaääninen. Silloin tajusin yhden tärkeän jutun: musan ei tarvitse olla täydellisesti soitettua, sillä tärkeintä on kova ja anteeksipyytelemätön meininki. Sillä tiellä ollaan aina ja ikuisesti.
Millaista oli soittaa Lontoon kuuluisalla Marquee-klubilla vuonna 1988?
– Se oli kova juttu – samalla lavalla oli nähty muun muassa Rollarit, Zeppelin ja Guns N’ Roses. Oltiin paiskattu aiemmin muutama Suomen-keikka brittiläisen Girlschoolin kanssa, ja bändin jäsenet saapuivat Marqueelle Lemmyn seurassa. Herra Kilmister tuumasi konsertin jälkeen, että meillä on hyvä bändi.
Pääsit soittamaan Leningrad Cowboysin kanssa lukuisiin paikkoihin vuosina 1991–2002. Monessako maassa yhtye sinä aikana esiintyi?
– Varmaan kolmessakymmenessä. Kuten arvata saattaa, reissuilla tapahtui kaikenlaista. Meillä oli ihan älyttömiä seikkailuja Japania, Australiaa ja Brasiliaa myöten.
– Kerran oltiin Cowboysin mainoskuvauksissa Los Angelesissa. Rane Raitsikka oli paikalla ja tunsi Motörheadin klassisimpien aikojen rumpalin ”Philthy Animal” Taylorin. Törmättiin lopulta useita kertoja ja käytiin tietysti baarikierroksellakin. Philthy ryyppäsi kaksin käsin mutta liikkui silti autolla. Kun railakas ilta alkoi tulla päätökseen, Philthy vei minut Corvettellaan takaisin hotellille. Pelkääjän paikan jalkatilassa oli iso muovitonkka, joka oli täynnä tequilasekoitusta. Kanisterista lähti letku, joka luikerteli tuulilasin reunaa pitkin kuskin paikalle. Aina kun tuli ryypyn tarve, Philthy imaisi letkusta suullisen. Aika raju meininki.