On helmikuun puolivälin tiistai, ja Tampereen Pakkahuoneen takahuonealueella käyskentelee suorastaan hämmentävä määrä amerikkalaista metallialan osaamista.
Tuossa on muun muassa Deathin ja Strapping Young Ladin riveissä aikaisemmin rummuttanut Gene Hoglan. Hänen vieressään taas istuskelee basisti Steve Di Giorgio, jonka yhtyeitä ovat olleet muun muassa Death, Iced Earth ja Obituary. Soolokitaristi Alex Skolnick taas tunnetaan maailmanmusiikki- ja jazz-intoilunsa lisäksi Savatagesta ja Trans-Siberian Orchestrasta. Yhdessä laulaja Chuck Billyn ja rytmikitaristi Eric Petersonin kanssa he muodostavat thrash metal -legenda Testamentin.
Soundin on määrä jututtaa Testamentin vuonna 1983 Legacy-nimellä perustanutta Petersonia, ja pian mies asteleekin paikalle laulaja Chuck Billlyn kanssa. Solisti jatkaa saman tien kohti muita velvollisuuksia, mutta Petersonilla ei ole kiire minnekään. Kitaristi on tapansa mukaan hyvällä tuulella, vaikka tänään voisi olla toisinkin.
– Eilinen keikka Helsingissä ei ollut ihan parhain tai näyttävin Testament-veto. Jouduimme raivoisan myrskyn kouriin Ruotsin puolella, ja me ehdimme juuri ja juuri illan viimeiselle laivalle, mutta rekkamme jäi ikävä kyllä Tukholmaan. Tämän vuoksi jouduimme lainaamaan kiertuekumppaniemme Exodusin ja Death Angelin soittokamoja kitaroista alkaen. Meidän olikin sitten pakko karsia setistä muutamia avainbiisejä, sillä niiden soittaminen olisi vaatinut eri vireitä, eikä siihen ollut mahdollisuuksia ”yhden kitaran taktiikalla”, kertoo Peterson.
Laivamatka taisi olla hurja kokemus?
– Kuulin jotakin sen suuntaista, että myrskyasteikko menee nollasta kahteentoista, ja tämä rajuilma olisi ollut voimakkuudeltaan 11:n luokkaa. Siltä se ainakin tuntui, sillä paatti poukkoili ylös ja alas valtavien aaltojen mukana koko pitkän matkan ajan. Alkoi melkein jo mietityttää, että tänne pohjoisen meren syvyyksiinkö meidän tarumme päättyy. No, ei päättynyt – ainakaan vielä!
Testamentin mittava Euroopankiertue promotoi ryhmän kolmattatoista studioalbumia. Lähes tunnin mittainen, huhtikuun alussa ilmestyvä Titans of Creation seuraa nelisen vuotta sitten julkaistua Brotherhood of the Snake -pitkäsoittoa.
– Kiersimme todella ahkerasti Brotherhood of the Snaken jälkeen. Teimme kolme pitkää Euroopan-rundia ja kaksi kierrosta Yhdysvalloissa. Lisäksi soitimme Japanissa, Etelä-Amerikassa ja vaikka missä. Ennen kuin huomasimmekaan, kolkuttelimme jo vuoden 2019 portteja, kertoo Peterson.
– Varsinainen uuden materiaalin sävellysprosessi käynnistyi viime vuoden alkupuolella. Kun pääsin alkuun, aihioita alkoi syntyä reippaalla tahdilla, ja lähettelin niitä sitten Chuckin ihmeteltäväksi. Hän sovitti mukaan laulujuttuja ja ennen kuin huomasimmekaan, meillä oli levyllinen tasokasta materiaalia käsissämme.
Mikä oli ykköstavoitteesi Titans of Creationin suhteen?
– Kirjoittaa mahdollisimman mielenkiintoinen ja monenlaisia tunnelmia sisältävä thrash metal -albumi, sanoo Peterson hetken aprikoituaan.
– Tuntuu hienolta tajuta, että olen tehnyt levyjä reilusti yli kolmenkymmenen vuoden ajan, enkä ole vieläkään kyllästynyt näihin touhuihin. Melkeinpä päinvastoin: toisinaan ajattelen, että nythän minä vasta todella tiedän, miten näitä albumeja väsätään. Hah hah!
Testament on kotoisin San Franciscon koillispuolella sijaitsevasta Berkeleyn kaupungista, joten yhtyeen juuret ovat paaluttuneet thrash metalin epäpyhälle maalle. Täsmälleen samoilla kulmilla 80-luvulla vaikuttivat myös Metallica, Exodus, Possessed, Forbidden, Sadus ja Vio-Lence.
– Olin kova metallidiggari jo 1970-luvulla, sillä Motörheadin kaltaiset yhtyeet onnistuivat räjäyttämään pääni joskus 12-vuotiaana. Kun thrash metal alkoi sitten toden teolla kehittyä kotiseudullani seuraavan vuosikymmenen alussa, se tuntui tietenkin suunnattoman hienolta. Metallikeikkoja järjestettiin kohta klubissa jos toisessakin, ja kaikki hevidiggarit tunsivat toisensa, muistelee Peterson.
– Kun Metallica räjähti isoksi yhtyeeksi, kaikkien levy-yhtiöiden katseet kääntyivät San Franciscoon. Testament sai diilin isolta monikansalliselta Atlantic-merkiltä, ja yhtäkkiä kiersimme ympäri maailmaa Megadethin, Slayerin ja monen muun kanssa. Nipistelimme itseämme, että voiko tämä olla tottakaan!
– 1990-luvun jälkipuolisko oli tietenkin vaikeaa aikaa lähes kaikille metallibändeille, mutta me julkaisimme tästä huolimatta koko ajan levyjä. Lopullinen paluu parrasvaloihin tapahtui The Formation of Damnation -albumilla vuonna 2008, emmekä ole kliseisesti sanoen katsoneet taaksemme sen jälkeen.
Slayer päätti aktiiviuransa viime vuoden lopulla. Testamentilla ei taida olla vastaavia suunnitelmia?
– Ei todellakaan. Mikäli pysymme sielun ja ruumiin voimissa, julkaisemme uusia pitkäsoittoja ja teemme pitkiä rundeja vielä pitkään!
Haastattelu on julkaistu Soundissa 3/20.
