”I’ve got skin tight jeans and high heel shoes / A leather jacket and nothing to lose / Gotta rock the nation!”
Vuoden 1982 alussa Hanoi Rocks tiesi, mitä oli tekemässä. Bändin imago oli valmis ja biisit rautaa, ja mikä tärkeitä, yhtye pystyi seisomaan uskottavasti Motorvatin’in julistuksellisten säkeiden takana. Bändi tiesi, mihin pystyi, mutta muu maailma ei aivan vielä tiennyt.
Ilmestyessään Oriental Beat (1982) oli enemmän edellä kuin jäljessä aikaansa, mutta silti molempia. Tyyliltään se oli glam ennen muutaman vuoden päästä supermuodikasta glambuumia ja asenteeltaan punk muutama vuosi ensimmäisen punk-aallon jälkeen. Punkiksi levy oli kuitenkin aivan liian monipuolinen, hullu ja hauska. Ja glamiksi liian aito: Hanoi Rocksilla ei lopulta ollut paljon yhteistä myöhempien aikojen Poisonin tai vaikka Pretty Boy Floydin kaltaisten poseeraajien kanssa.
Vaikka Oriental Beatin ansiosta Hanoi Rocks pääsi murtautumaan Suomen ja Ruotsin lisäksi myös Britteihin ja lopulta Japaniin, albumia ei koskaan pidetty yhtyeen onnistuneimpana. Tuottajaksi valittu Pete Wooliscroft ei tiennyt, minkälaisen yhtyeen soundeista oli vastaamassa, minkä vuoksi levyn soinnista tuli ohut ja lattea, kuin bassotaajuudet olisi tarkoituksella leikattu pois. Koska niin olikin.
Nyt, reilun 40 vuoden jälkeen, Oriental Beat on lopulta miksattu uudelleen, ja kerrankin bändin omaa hypeä kannattaa uskoa. Uusi miksaus nimittäin potkii ja jytisee tavalla, joka tekee vanhan version tarpeettomaksi.
Albumin tarttuvimmat biisit Oriental Beat, Motorvatin’ ja Hoyt Axton -cover Lightin’ Bar Blues soivat juuri niin kirkkaasti ja erottelevasti kuin mainoslauseet lupaavat, mutta jopa hieman yllättäen uusi miksaus tekee parhaiten kunniaa eksoottisesti groovaavalle Sweet Home Suburbialle ja albumin kolmanneksi kappaleeksi siirretylle No Law Or Orderille, jota voi keinuvine komppeineen ja puheosuuksineen pitää todellisena unohdettuna Hanoi-helmenä.
Alkuperäiseen soittoon ei ole nykytekniikalla koskettu, mitä voi pitää ainoana oikeana ratkaisuna.
Teksti: Antti Granlund
Arvio on julkaistu Soundissa 2/23.
