Country-artistiksi tunnustautuvalle Jere Ijäkselle tyylisuunnassa kiehtoo erityisesti rytmilliset seikat. Syvemmälle kappaleisiin pureuduttaessa paljastuu useita rytmin tasoja.
– Eri korostukset ja aksentit kiinnostavat minua myös akustisen kitaran soitossa, Ijäs sanoo.
Kaikki Jere Ijäksen ja Monacon Työväen Palloilijoiden uuden levyn ympärillä tehdyt keikat ovat olleet todella hyvätunnelmaisia. Digitaalisen kultaryntäyksen levynjulkistamiskeikkaa juhlittiin Helsingin Juttutuvassa.
Ijäksen lisäksi basisti Tom Nymanista ja rumpali Anssi Nykäsestä koostuva bändi on ollut uudella tapaa innostunut soitosta.
– Asiat ovat alusta asti tuntuneet hyvältä, mutta erityisesti nyt. Oma oivallukseni on ollut se, että on ok, kun musassa on tilaa.
Toisaalta yksittäisen soittajan rooli triossa on luonnollisesti merkityksellisempi. Livenä vaikutelma korostuu, sillä levylle mausteeksi soitetut päällekkäisäänitykset on riisuttu pois. Ijäs kertoo livetilanteen olevan tarkoituksella hyvin erilainen kuin äänitteen. Pelkästään levylle jääviä soittimia ovat esimerkiksi urut ja pedal steel.
Digitaalinen kultaryntäys on äänitetty Helsingin Vallilassa Kvark-studiolla. Äänittäjänä ja Ijäksen lisäksi toisena tuottajana on toiminut Väinö Karjalainen.
– Huomasimme, miten hyvältä Anssin rummut kuulostivat Väinön äänittämänä. Rumpujen äänittäminen oli varmasti mielenkiintoista molemmille osapuolille, sillä jokaisella äänittäjällä on eri tyyli tehdä sama asia. Toisaalta Anssin rumpuja kuullaan niin monella levytyksellä.
Kielellä leikkimistä
Levyn sanoitusten teemoista Ijäksen on yllättäen hankalampi vastata, etenkin kun ottaa huomioon lyriikan roolin countrysta ammentavassa musiikissa.
– En ikinä lähde liikkeelle teemasta. Levyn nimikkokappaleeseen tuli mukaan yhteiskunnallisuutta ja pientä kauhua siitä, miten asiat tulevat menemään, mutta yleensä sanoitusteni aiheet pyörivät lähisuhdeasioissa – ihmisen suhteesta itseensä ja toisiin.
Ijäksen sanoituksissa leikitään paljon kielen rytmiikalla.
– Pyrin etsimään tekstiini persoonallisia lauseita, jos niitä luontevasti löytyy. Se ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus.
– Muistan lukeneeni nuorempana haastatteluja, jossa vanhemmat tekijät puhuivat kielen rytmistä. En silloin ymmärtänyt, mistä siinä oli kyse. Nykyisin koen ymmärtäväni suomen kielen rytmiä paremmin. Esimerkiksi englannissa painotukset ovat eri kohdassa.
Ijäksen kappaleet kuitenkin saavat alkunsa yleensä tekstistä. Kun teksti lähtee rullaamaan, siihen on helpompaa yhdistää toimiva harmonia. Laulun ja kitaran raakaversio äänitetään, jonka jälkeen se viedään bändin kuultavaksi. Ijäksen toinen tapa kirjoittaa lähtee kappaleen taustasta ja groovesta.
– Saatan soittaa kaikki soittimet ensin itse ja sen jälkeen etsiä valmiista teksteistäni jotain sopivaa.
Yhtye treenasi Digitaaliselle kultaryntäykselle päätyneitä biisejä korona-aikaan. Parhaimmillaan kappale saatiin valmiiksi jokaisissa treeneissä.
– Toimi hyvänä kannustimena, kun uusi kappale piti tuoda jokaisiin treeneihin työstettäväksi. Usein kappaleisiin liittyi tietyn ilmapiirin etsiminen musiikista.
Uudella levyllä ajatus oli tuoda selkeyttä sanoituksiin. Ijäs kertoo idean tulleen yhdysvaltalaiselta laulaja-lauluntekijältä Chris Stapletonilta, joka on toiminut inspiraationa myös Digitaalista kultaryntäystä tehdessä.
– Ihailen Stapletonin selväpiirteisyyttä ja puhdaslinjaisuutta. Hain uudelle levyn sanoituksissa enemmän ymmärrettävyyttä kuin aikaisemmin. Oma taustani on lähempänä Martti Syrjää tai Pauli Hanhiniemeä, joiden sanoituksissa kielellä leikitään paljon. Myös J. Karjalaisen rytmiikka on kiehtonut minua siinä mielessä, miten voi laulaa suomeksi amerikkalaistyylisen taustan päälle.
Willie Nelson ja Merle Haggard kuuluvat Ijäksen ikisuosikeihin. Etenkin Haggardin laulusuoritukset ovat inspiroineet lauluntekijää uudella levyllä. Countryn uusien ja vanhojen supertähtien lisäksi vaikutelistalta löytyy soul-ja funk-vaikutteista Menahan Street Bandia sekä Miles Davisia ja Paco de Lucíaa.
– Tykkään kuunnella monenlaista rytmimusiikkia. En pelkästään sellaista, johon minut ehkä mielletään. Anssilla puolestaan on todella laaja amerikkalaisen musiikin tietämys. Toma kuuntelee aika paljon uutta musiikkia. Hänen kanssaan on peilattu musiikkiamme myös tuotannollisessa mielessä.
Fuzzin comeback
Monacon Työväen Palloilijoiden uudella levyllä kuuluu kaikuja parinkymmenen vuoden takaisista Jere & The Universe -levytyksistä. Ijäs tunnustaa kokevansa samoin.
– Olen kokenut omituisia takaumia Universen ja sitäkin edeltävän bändin aikoihin. Se voi johtua siitä, että olen ollut sähkökitaran varressa taas enemmän kuin hetkeen. Fuzzikin on tehnyt tietynlaista comebackia!
– Kun aikaa on kulunut, pystyn kuuntelemaan Universenkin kappaleita vähän ulkopuolisen korvin. Kappaleet eivät ole enää niin kropassa. Olemme Toman ja Anssin kanssa soittaneetkin joitakin Universen kappaleita keikoilla. Sieltä on noussut kivoja muistoja pintaan niiltä ajoilta.
Ijäs pystyy palaamaan takaisin niihin tunnelmiin, kun Jere & The Universen nimikkolevyä (2004) tehtiin. Osan Universen jäsenten kanssa musiikkitoiminta on jatkunut yhtyeen jälkeenkin.
– Pohdin silloin, kuinka paljon haluan sen olevan bändilevy. Olin tehnyt kappaleet laulaja-lauluntekijä periaatteella, mutta lopputuloksessa annoimme bändin tulla levyltä vahvasti läpi. Universe oli tiukka kvartetti. Treenasimme tosi paljon ja levy äänitettiin lauluja lukuun ottamatta liveottona ilman metronomia tai mitään.
Sopivana aasinsiltana Ijäs intoutuu puhumaan laajemminkin laulun roolista musiikin rytmittämisessä. Monacon Työväen Palloilijoiden levyt ovat äänitetty Ijäksen soittaessa kitaraa ja laulaessa samaan aikaan.
– Mielestäni on helpompi äänittää pohjia, kun kuulee laulun samalla. Silloin huomio on oikeassa paikassa ja laululle osataan jättää tilaa. Muutoin joku soittaja ottaa enemmän roolia täyteläisemmän vaikutelman luomiseksi.
Suuriin saappaisiin
Jere Ijäs liittyi roots-yhtye Hoedowniin vuonna 2018 pian aikaisemmin yhtyeessä soittaneen muusikkolegenda Esa Kaartamon kuoleman jälkeen. Yhteistyötä Hoedownin kanssa oli hiljalleen lämmitelty jo 2000-luvun alusta.
– Mika (Kuokkanen, akustinen kitara, laulu) pyyteli minua vierailemaan klubille jo Universen aikoihin, mutta lavalle asti päädyin vasta joitain vuosia myöhemmin.
Hän kertoo tonttinsa olevan ihanan vapaa. Isommassa yhtyeessä ei ole painetta täyttää suurta tilaa.
– Soitto tuntui heti hyvältä. Hyvien soittajien kanssa on hyvä soittaa. Kun lavalla kanssani on kovaa, nimekästä ryhmää, olen aina pyrkinyt ottaa sellaisen näkökulman, että nythän tämän pitäisi olla helppoa.
Hoedownissa paljon on sallittua, eikä kukaan päsmää.
– Nikku (Jarmo, kitara) saattaa vaihtaa mandoliiniin, mä saatan vaihtaa pianoon. Jossain kohtaa saatan ottaa vaikkapa kitaran pois ja soittaa huuliharppua.
Erityistä tunnustusta Ijäs antaa steel-kitaran soittajille, joita löytyy myös hänen lähipiiristään. Olli Haavisto on tuttu niin ikään Hoedownista sekä lukuisilta levytyksiltä sessiomuusikkona – myös Työväen Palloilijoiden esikoiselta. Digitaalisella kultaryntäyksellä pedal steeliä soittaa Miikka Paatelainen.
Hoedownin musiikin kiireettömyys valuu positiivisessa mielessä myös soiton ulkopuolelle. Ijäksen mukaan joitakin keikkoja on tulossa kesän jälkeen muun muassa Juttutuvan Hoedown-klubin merkeissä. Uudesta levystäkin on aina silloin tällöin ollut puhetta, mutta mitään sen tarkempaa ei ole tiedossa.
– Katsotaan ihan rauhassa. Ei ole mitään kiirettä, Ijäs kuittaa.
Monacon Työväen Palloilijoiden keikkoja on tulossa pitkin kesää ja tulevaa syksyä. Myös kolmas levy on hiljalleen tekeillä.
Teksti: Artturi Siromaa
Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/24.