Yleisössä oli epäuskoisia ilmeitä, kun Knife Girl esitti levottomuuden voimavaraksi valjastanutta hyperpopia Tampereen Telakalla syksyllä 2022. Hämmästyneisyys oli selitettävissä, sillä artisti oli juuri ennen Lost In Music -showcasefestivaalia julkaissut debyyttialbuminsa Uniformin. Levyllä monipäinen bändi soittaa musiikkia, joka on velkaa Talking Headsin, LCD Soundsystemin ja Princen suuntaan, ei suinkaan PC Musicilta ja Sophielta kalskahtavaa hektistä ja kokeellista soundia.
Elokuvatermein puhuttaessa Uniform oli ”klaffivirhe” Knife Girlin uralla: Se julkaistiin 2022, vaikka kappaleet olivat jo nelisen vuotta vanhoja. Knife Girl oli päästänyt irti noista biiseistä ja ehtinyt lipua hyperpopin ja kokeellisen elektronisen tanssimusiikin syövereihin jo Oona-ep:llään, joka julkaistiin 2021.
Knife Girl eli Lili Aslo, 23, tunnistaa ilmiön.
– Se on tosi yleistä, että Uniformia fiilailleet ihmiset ovat olleet keikalla, että mitä ihmettä. Kaikilla tuntuu kuitenkin useimmiten olevan hauskaa riippumatta siitä, mitä on tullut kuuntelemaan. Siitä olen ylpeä. Haluan tarjota hauskan, tanssittavan kokemuksen.
Knife Girl vakuuttaa, että juuri julkaistu kakkosalbumi Cum on sitä, mitä hän on nyt. Hän kertoo kokevansa löytäneen itsensä tätä levyä kirjoittaessa. Hyperpopin kivijalka, A.G. Cook ja hänen levymerkkinsä PC Music vilisee puheessa, kuten myös samaan kollektiiviin yhdistetyt Sophie, 2021 menehtynyt avant-dance-ikoni, ja valtavirtaan eklektisellä popillaan luovinut Charli XCX.
– Nuo nimet ovat iso osa teinivuosiani, ja olleet siitä asti. Olen tiennyt nuoresta asti olevani jollakin tapaa queer. Kun tajusin olevani trans, aloitin transition ja olen hyväksynyt itseni. Ja kun olen alkanut tuntea transyhteisön läheisenä, suhtautuminen queeriin tanssimusiikkiin on muuttunut. Yhtäkkiä Sophie ei tunnukaan enää ”vain” hassulta kokeelliselta tanssimusalta, vaan se koskettaa syvältä sydämestä ja tuntuu lämpimältä.
Tie itsensä löytämiseen on ollut kivisempi kuin yhdellekään nuorelle toivoisi. Aslo yritti itsemurhaa vuonna 2019. Tästä selviämistä hän käsittelee Cum-albumin Salvation-kappaleessa.
– Olin itsemurhayritykseni jälkeen sellaisessa elämän ja kuoleman välitilassa. Samanaikaisesti oli tunne, että voisin yrittää uudelleen minä hetkenä hyvänsä, ja toisaalta, että fiilistellään tätä elämää nyt vähäsen. Yhtäkkiä siinä limbossa pystyin tajuamaan ja hyväksymään sen, että olen tyttö. Mä olen trans. Jollain tavalla vaadittiin irrottautumista elämisen pakosta. Aiemmin sen edessä oli muuri, jonka olin rakentanut, koska asian ajattelu tuntui niin pahalta.
Knife Girlin uuden Cum-albumin tekstit käsittelevät Lili Aslon henkilökohtaista muodonmuutosta. Transartisti haluaa herättää keskustelua ja provosoidakin.
Knife Girl kertoo, että hirvitti ja pelotti tajuta eläneensä koko elämänsä väärää sukupuolta edustaen. Realiteetti tuntui tuskaiselta, mutta antoi halun elää. Sosiaalinen transitio alkoi tästä: hän alkoi pukeutua feminiinisesti ja kertoi ihmisille uuden nimensä.
– Tiesin identiteettini. Tiesin, miten haluaisin, että muut minut näkevät. Samalla tiesin, että muut näkevät vain pojan hameessa. Se tuntui todella kivuliaalta.
Knife Girl aloitti hormonihoidot 1,5 vuotta sitten. Hänen kehonsa on alkanut muuttua sellaiseksi, jossa hän tuntee olonsa mukavaksi.
– Siitä tuleva itsevarmuus on auttanut minua lavalla esiintyessä, se on auttanut minua keskusteluissa ihmisten kanssa, seurustelusuhteissa ja seksin harrastamisessa.
Seksiä. Sitä Cum-levyllä on. Tähänkin kauniiseen asiaan Knife Girlillä on ristiriitainen suhtautuminen, eikä transition aikana kirjoitetuissa päiväkirjamaisissa teksteissä synkemmistä perspektiiveistä ole pulaa. Fragile-biisissä kasuaalin seksin jännitys ja kokeilunhalu kääntyy satuttavaksi, kun huomaakin kaipaavansa jotain syvempää yhteyttä. Gun = Kiss + Love -kappale käsittelee ahneutta seksin suhteen. Share Your Love polyamorisuuden tuomia vaikeita tunteita.
– Ahneudella tarkoitan sitä, että haluan seksiä, ja alkaa melkein tuntua, että ihan sama kuka sinä olet. Siinä lopettaa ajattelemasta, että saattaa satuttaa jotain toista. Empatiakyky heikkenee omien halujen perässä. Itseäni se järkytti.
– Etsin muita suhteita ja seksiä, ja saan siitä iloa. Oman kumppanin kustannuksella. Kun tilanteen kääntää toisin päin, niin mitä vittua, tämä tuntuukin aika pahalta. Se on sitä rumuutta, mitä levyllä käsitellään. Itsellä tämä rikkoi moraalikäsityksiäni, vaikka joillekin se varmasti toimii.
Cum-albumin tekstit on kirjoitettu käsittelemään muodonmuutosta, ja sen tuomia oivalluksia ja opetuksia. Knife Girl sanoo, että Cum-albumin sanoituksissa hän on halunnut olla suora itselleen. Seksistä suoraan laulaminen ei ole uutta eikä sokeeraavaa, mutta löytyy levyltä ainakin joitain ihmisiä provosoivia asioita.
– Estrogen-kappaleessa viittaan omaan kehooni: ”I love my tits, I love my dick”. Transkehot nähdään tabuna. Haluan herättää keskustelua ja ajatuksia, että miksei näin voisi sanoa. Minua pyydettiin tekemään brittiradioon versio, jossa ei sanottaisi tits ja dick. Sehän vesittäisi koko pointin! Koen, että transmuusikkona minun on tärkeääkin provosoida. Olen niin etuoikeutettu, että saan näkyvyyttä. Haluan käyttää sen puhumalla asioista eikä vain olemalla niin sanottu hyvä trans.
Transkeskustelu Suomessa vielä 2020-luvullakin on melko yksipuolista, polarisoitunutta ja siitä ovat vastuussa joko kourallinen julkisuuden transihmisiä tai vastavuoroisesti päiviräsäsiä. Etiketissä olisi myös opeteltavaa, kun Helsingin Sanomissa asti saatetaan lipsautella deadnamea.
– Minun mielestäni julkisuudessa pitäisi olla enemmän sellaisia transihmisiä, jotka silittäisivät vastakarvaan. Pitäisi puhua enemmän vaikeista asioista eikä odottaa jotain yhtä väärää muuvia tai sanaa, josta saatetaan canceloida.
Yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen rajapinnassa liikutaan Knots-kappaleessa, joka käsittelee jokapäiväistä pelkoa ulkona liikkumisesta. Aloitettuaan transition Knife Girl ymmärsi olevansa provokaatio vain olemalla olemassa.
– Olisiko sittenkin pitänyt kävellä samaa matkaa kaverien kanssa. Olisiko viimeinen bisse pitänyt jättää juomatta. Halusin, että kappale on pirteä ja tanssittava, mutta viesti synkkä. Joutuu peittämään omaa identiteettiä, ettei kukaan tulisi aloittamaan mitään paskaa sen takia, miltä näytän tai kuulostan. Vaikka itsellä on mukava olo oman kehon kanssa, pelottaa, että siitä tulee jollekin muulle epämukava olo.
Knife Girl esiintyi tänäkin syksynä Lost In Musicissa. Kun hän esitti yhtyeensä kanssa edellä mainitun kappaleen täpötäydelle Klubille ja mukana tanssivalle yleisölle, tuntui toiveikkaalta: kenties tulee vielä aika, kun tällaisella sanomalla varustettua biisiä ei tarvitse kirjoittaa.
Teksti: Jukka Hätinen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 10/23.