Tärkeä osa suomalaisen musakulttuurin historiaa on otettu haltuun. Joukkorahoituksen avulla valmiiksi saatettu kirja suomalaisista levykaupoista vahvistaa yhteisen asian puolesta taistelevien yrittäjien ja asiakkaiden yhteenkuuluvuutta.
Tällaista on tarvittu. Hartaasti odotettu 12 tuumaa -kirja ottaa asiakseen nostaa kunnioituksen keskiöön musiikkifanien tärkeimmät yhteistyökumppanit eli levykauppiaat. Vaikka kuinka netin vallankumous onkin vaikuttanut musiikin hankintatapoihin, ei ilman asiantuntevia levylasseja monikaan musanörtti olisi saanut sitä ratkaisevaa matkalippua levyjen kohtuukäytön ulkopuolelle.
”Ilman asiantuntevia levylasseja ei monikaan musanörtti olisi saanut sitä ratkaisevaa matkalippua levyjen kohtuukäytön ulkopuolelle”
12″ ei ole varsinainen historiikki, vaan se esittelee erikseen yli 40 levykauppaa, osa aktiivisia, toiset jo majan majoille hiipuneita. Valittu rakenne tarjoaa mahdollisuuden loputtomaan vänkäämiseen siitä, mitä joukosta puuttuu ja mitkä sivuille päässeistä eivät ehkä ole tarpeeksi relevantteja esittelyä varten. Mutta koska kirjan tekijät eivät missään vaiheessa pyrikään definitiivisyyteen – mikä olisi ollutkin melkoinen voimankoitos – ylimääräiset pupellukset on syytä pitää sisällään. Lisäksi tällä tavoin esiteltyjen putiikkien kirjo laajenee, kun palstatilaa saavat muutkin kuin kaikkein tunnetuimmat kivijalkakaupat.
Kirjaa on ollut tekemässä iso joukko kirjoittajia, mikä näkyy ilahduttavana monipuolisuutena sekä tekstin vaihtelevuutena. Ajan hengen vastaisesti tekstiä on selvästi jaksettu toimittaa ja oikolukea. Ainoa selkeämpi källi on kuvatekstien puuttuminen. Tekstissä vilisee hurja määrä kauppojen historiaan liittyviä nimiä, mutta mistään ei käy ilmi, ketkä heistä ovat mukana kuvissa.
”Ajan hengen vastaisesti tekstiä on selvästi jaksettu toimittaa ja oikolukea.”
Opuksen vahvuuksiin kuuluu myös etukäteen yksi pohdituimmista yksityiskohdista. Osaako 12″ tuoda kunkin liikkeen esille siinä valossa, mihin monien maine pohjautuu? Kauppojen eksentriset omistajat ovat juttujen aihe siinä kuin levyvalikoimakin. Ja kyllä, tässä on onnistuttu ja siksi kirjaa voi suositella myös satunnaiselle lukijalle. Muutamaa rehvakasta anekdoottia lukiessa hymy puskee väkisinkin suupieleen. Hyvät kaupunkilegendat ovat tässä yhteydessä kuin kotonaan.
Niin kuin moni kauppiaskin kirjassa sanoo, aika montaa alan ihmistä ottaa päähän se yksimielinen tuomiopäivän torvien töristely kuolevasta alasta. Kyllä kai levykaupat kuolevatkin, jos mediassa leviää pelkästään sysimusta kuva vuorotellen lapun luukulle pistävistä yrittäjistä. Hyviäkin uutisia alalta löytyy, kun vain haluaa ne nähdä.
”Ottaa päähän se yksimielinen tuomiopäivän torvien töristely kuolevasta alasta.”
Toisaalta ehkä kuvaavin luku kirjassa suhteessa musiikkibisnekseen itseensä on Anttilan levyosastojen historia. Teksti vilisee konsepteja, lanseerauksia, konsultteja, projektitehtäviä ja golfin peluuta. Taloudelliset epäonnistumiset olivat yhteistyökumppaneiden ja Spotifyn syytä. Levyjä voi todellakin myydä aika monelta pohjalta. Sydäntä särkee lukea monen kauppiaan aloittaneen oman kokoelmansa myynnillä.
Olen itse asioinut lähes kaikkien kirjassa esiteltyjen kauppojen kanssa joko työni puolesta tai asiakkaan roolissa. Kirjan ahmimisen jälkeen tuli lämmin yhteenkuuluvuuden tunne yhteisen asian puolesta liputtavasta heimosta. Osa haikailee menneisyyttä, osa on tiukasti tässä päivässä kiinni. Kaikille on kuitenkin yhtä tärkeää hyvän musiikin saatavuus.
Teksti: Antti Luukkanen
Anssi Mononen (toim.):
12 tuumaa – Tarinoita suomalaisista levykaupoista
Lisätietoja: www.facebook.com/12tuumaa