JUKKA POIKA – Suomi-reggaen ytimestä koko kansan sydämiin

Viime toukokuussa julkaistu, kuin sukkasillaan isoksi hitiksi noussut ja ”Vuoden biisi” -Emmallakin palkittu Silkkii nosti Jukka Pojan kulttisuosikista isomman piirin tähdeksi. Nyt julkaistaan tärkeä pitkäsoitto Yhdestä puusta ja seuraavaksi niitetään suosion satoa: esimerkiksi heinäkuulle Jukalle ja Sound Explosion Bandille on myyty jo melkein 30 keikkaa.

 

JUKKA POJAN SOOLOURA ei ole kestänyt vielä kunnolla viittä vuottakaan, mutta levyttävänä ja esiintyvänä artistina hän kuuluu silti jo konkariluokkaan. Solistina takana on kaksi omaa albumia ja Veikko Lavin musiikkia tulkinnut Laulajan testamentti. Kolmas varsinainen oma levy Yhdestä puusta ilmestyi juuri.

Haukiputaalla vuonna 1980 syntyneen Jukka Rousun juuret ovat kuitenkin paljon syvemmällä. Viime vuosituhannen puolella muusikkona aloittamaan ehtineen laulajan ensimmäiset merkittävät hankkeet olivat orgaanisen vehreä Soul Captain Band ja sen elektroninen pikkuveli Kapteeni Ä-ni. Ensin mainitulta nousivat yllätyshiteiksi Taistelun arvoinen ja Mitä suurempi puu. Moni muistaa myös Soul Captain Bandin komean tulkinnan Hiski Salomaan Vapauden kaihosta, joka palveli kesällä 2001 julkaistun Amnestyn syntymäpäivälevyn nimiraitana. Jokainen mainituista kappaleista toi suomalaisten korviin uusia, virkeitä ja plusmerkkisiä tuulia, puhumattakaan siitä, millainen efekti reggaen rytmeillä oli klubeissa, keikoilla ja tanssilattioilla. Meikäläinen musiikkikenttä oli suuressa murroksessa, mitä osaltaan korostivat samaan aikaan paikalliseen äänitajuntaan isoja jälkiä moukaroineet uuden suomi-rapin kruununprinssit.

Jukka Pojan livekokoonpanossa Sound Explosion Bandissä vaikuttaa edelleen aivan alkuajoilta tuttuja, Hulkkosen kaksosveljesten kaltaisia soittajia, jotka ovat tänään bändiliiderille vähintään yhtä tärkeitä kuin ensimmäisten yhteisten keikkojen aikoihin. Samalla ydinryhmällä toteutettiin myös Yhdestä puusta.

Kiinteä yksikkö tuntee tapansa ja on loksahtanut hyvällä tavalla omiin uomiinsa. Uusien biisien soittaminen ja sovittaminen bändin kanssa ei kuitenkaan ole Jukalle mitenkään elintärkeä osa uuden materiaalin muovaamisprosessia.

– Yhtä levyä enemmän meillä totta kai oli tämän uuden tekoon ryhtyessä taas kokemusta, keikkoja oli takana paljon ja jälleen kerran kovat piipussa, Jukka Poika pohtii. – Mutta eipä minulle tuota uutta levyä kuunnellessa nyt tule mistään kohdasta sellainen olo, että tuota tai tuota olisi pitänyt soittaa vielä enemmän ennen äänitystä. Uusia biisejä on totta kai kiva välillä ottaa keikalla esiin ennen niiden levyttämistä, mutta kyllähän yleisö reagoi aina parhaiten materiaaliin, jonka se tuntee ennalta.

 

VANHOJA BÄNDIKAVEREITA olennaisempi linkki sekä menneeseen että tulevaan on Jukka Pojan ja tuottaja Tommi Tikkasen tiiviinä pysynyt, luottava ja hedelmällinen työsuhde.

Vuonna 2010 ilmestyneen edellisen soololevyn Kylmästä lämpimään kohdalla Jukka Poika vielä sovitteli biisimateriaalia aika paljonkin bändinsä kanssa, mutta Yhdestä puusta syntyi Bommi-Tommin johdolla ja selvästi eri metodein.

– Tällä kertaa jutut lähtivät usein niin, että äänitin kotona juttujani joko jonkun Jamaika-taustan tai Tommin tekemän demon päälle. Sen jälkeen Tommi kuunteli nauhoittamani ideat läpi, antoi kommentteja ja alkoi valmistella sessioita bändin kanssa. Tähän asti mentiin siis vielä aika vanhan kaavan mukaan. Mutta bändi ja Tommi myös äänittivät pohjat keskenään. Itse en käynyt studiolla kuin kerran tai kaksi. Koko se porukka on tehnyt kanssani niin paljon töitä, että he taitavat osata ikään kuin visualisoida minut luokseen huoneeseen! Ei minua siellä tarvittu, koska kaikki sujui näköjään hyvin vaikka en paikalla ollutkaan. Kun valmista tuli, kuuntelin aikaansaannokset läpi ja tein muutamia parannusehdotuksia. Sitten kaikista biiseistä äänitettiin vielä toiset, vähän kunnollisemmat demot. Niiden päälle aloin rakennella Tommin kanssa ajatuksia melodioista ja laulustemmoista.

Demovaiheessa haluttiin olla nyt erityisen huolellisia, koska menneestä löytyy omaltakin kohdalta varoittavia esimerkkejä kiiruhtamisen huonoista vaikutuksista.

– Aiemmin on päässyt käymään niin, että levyn jo valmistuttua on tullut mieleen kaikenlaisia hyviäkin ajatuksia. Nopeasti tekemisessä on aina se riski, ettei biisin kanssa ehdi tulla kunnolla tutuksi.

Nyt äänityksistä on ehtinyt vierähtää jo sen verran paljon aikaa, että reggaemies katsoo voivansa tarkastella kokonaisuutta ja sen osia jopa lähes ulkopuolisen tavoin.

– On se niinkin, joo. Tehty mikä tehty. Nyt kun tämäkin musiikki on vain kaiku menneestä, siihen suhtautuu itsekin aivan eri lailla. Kappaleita voi tarkkailla analyyttisemmin, ja minulle onkin tavallaan oikeastaan ihan sama, kuka siellä laulaa.

 

JUKKA POJAN MUSIIKIN radiosoitto lisääntyy koko ajan, ja melkein vuosi sitten jo sinkkuna julkaistu Silkkii nousikin miehen toistaiseksi suurimmaksi hitiksi. Se myös poiki tekijöilleen ”Vuoden biisin” Emma-palkinnon. Tästä huolimatta mies ei kuitenkaan ainakaan myönnä menestyksen vaikuttaneen tekemiseensä millään tavoin. Ulkoa päin tarkastellen vaikuttaisi kuitenkin vahvasti siltä, että Yhdestä puusta luottaisi nimenomaan lauluun enemmän kuin yksikään miehen aiemmista julkaisuista.

– Laulu on tärkeä tekijä varsinkin tässä kuviossa, joka siis kuitenkin on sooloprojekti, Jukka myöntää. – Täytyy pitää huoli, että kaikki elementit tukevat sitä, eivätkä ole riidassa sen kanssa. Nyt kun äänityksistä tosiaan on jo vähän aikaa, olen huomaavinani että laulussa on sellainen erityisen… herkästi koskettava soundi. Aika usein on oman laulusuorituksen kuuntelu jälkikäteen vähän töksähdellyt, mutta nyt olen oikein tyytyväinen.

Jo historiallisista syistä johtuen on tietty iskelmällisyyden vivahde musiikin lajista riippumatta usein suorastaan välttämätön määre, kun suomalaisissa radioissa todella tartutaan johonkin artistiin ja hänen materiaaliinsa. Jäikö Jukka Pojan alitajuntaan kenties muhimaan jotain Veikko Lavin lauluihin paneutumisesta nelisen vuotta sitten?

– En oikein osaa sanoa, ja löytyyhän tältä levyltä myös hyvin dj-vetoinen raita Mun skidit… Ainakaan tietoisesti en ole mitään juttuja nyt aiempaa enemmän kuunnellut. Onhan Yhdestä puusta toki melodisempi kuin aikaisemmat tekemiseni. Enkä pyri nyt vain sanomaan samaa asiaa eri tavalla, koska tuollaisella luokittelulla ei ole minulle mitään merkitystä. Mutta ei se Lavi-projekti sinällään vaikuttanut mitenkään erityisellä tavalla, koska suurin osa niistä biiseistä oli minulle hyvin tuttuja 2000-luvun alusta. Ne tekivät vaikutuksen jo silloin.

Jukka naurahtaa luonnehtiessaan, millaisen efektin Silkkii ja sen kasvava suosio teki albumin kanssa siinä vaiheessa vielä ahkerasti painineeseen työryhmään.

– Kai se antoi tulta… purjeisiin. [tauko ja naurua] Olihan hitin saaminen totta kai iso ja mukava yllätys, koska ei näitä asioista tietenkään voi millään ennakoida. Homma alkoi oikeastaan kasvaa vasta pari-kolme kuukautta sinkun julkaisun jälkeen… Keikoilla sen huomasi hyvin ihmisten reaktioista. Yhtä mahdoton on tällä hetkellä arvioida, miten iso hitti juuri sinkkuna julkaistusta Älä tyri nyt -biisistä tulee. Mutta sen kyllä huomasin, että Silkkii oli herättänyt ihmisissä jonkinlaisen nälän. Älä tyri nyt lähti paljon nopeammin. Sitä oli selvästi odotettu.

Mitään paineita Silkkii ei Jukka Pojan mukaan hänelle aiheuttanut, vaikka albumin teko oli menestyksen iskiessä vielä reippaasti kesken.

– Enemmän se taisi mennä niin, että hitti tavallaan vapautti meidät. Ajattelimme ehkä vain, että nyt on ainakin yksi hitti alla, tehdäänpäs sitten tämä albumi valmiiksi.

 

TEKSTI: Petri Silas
KUVAT: Tom Hakala

 

SOUNDI 3/2012 KAUPOISSA 21.3.2012!