Arch Enemyn laulaja Alissa White-Gluz ja kitaristi Michael Amott istuvat levy-yhtiö Century Median edustustiloissa Berliinissä. On toukokuun loppu 2022, ja kaksikko on saapunut metropoliin tekemään haastatteluja elokuussa ilmestyvään uuteen studioalbumiin liittyen. Deceivers on Arch Enemyn yhdestoista levy, joten tilanteessa ei ole muusikoille mitään uutta. Paitsi että on.
– Valonpilkahduksiakin on ollut, mutta kyllähän menneet ajat ovat olleet todella masentavia… No, olemme ainakin oppineet sen, että tässä maailmassa mikään ei ole itsestäänselvää. En myöskään aio enää koskaan valittaa yhdestäkään asiasta, mikä liittyy bändin aktiviteetteihin. En edes videoiden tai haastattelujen tekemisestä, nauraa Amott.
– Teimme ison Euroopan-kiertueen Amon Amarthin kanssa, ja tämä rundi päättyi joulukuussa 2019. Jos joku olisi tuolloin huomauttanut, ettei Arch Enemy tule nousemaan estradille kertaakaan seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana, en olisi ihan siltä istumalta uskonut, White-Gluz puistelee päätään.
– Kun vetäydyimme lavoilta eurokierroksen päättäneen Amsterdamin-keikan jälkeen, tarkoituksenamme oli vetäytyä parrasvaloista noin vuoden ajaksi. Aluksi – noin parin kuukauden ajan – asiat etenivät suunnitelmiemme mukaan, kertaa Amott.
– Matkustin nimittäin alkuvuodesta 2020 rumpalimme Daniel Erlandssonin kanssa Meksikoon, ja aloimme katsoa uusien biisien ensimmäisiä aihioita. No, eipä mennyt aikaakaan, kun maailma sulkeutui ja meidän piti ottaa käyttöön suunnitelma B. Tai siis… Eihän sellaista tietenkään ollut. Kevät 2020 hupeni sitten siihen, kun mietimme hämmentyneinä, että siinäkö se Arch Enemyn ura nyt sitten oli. Ajatus tuntui vähintäänkin ahdistavalta, sillä olen soittanut raskasta musiikkia teini-ikäisestä asti, enkä osaa mitään muuta!
Uusia tuulia
Kitaristin huoli oli toki turha, sillä hänen uransa ei tietenkään ollut siinä. Arch Enemyn uusi studioalbumi Deceivers on ollut haastatteluhetkellä valmiina jo melkein vuoden, mutta yhtye ei ole halunnut hätäillä sen julkaisun kanssa.
– Tässä maailmantilanteessa niin ennustaminen kuin ennakoiminenkin on varsin vaikeaa, mutta päätimme odottaa levyn julkaisun kanssa niin kauan, että maailman ovet ovat taas oikeasti auki. Nyt näyttää varsin hyvältä, ja mehän ehdimme jo aikaisemmin keväällä tehdä Amerikan-kiertueen Behemothin kanssa, White-Gluz sanoo.
Miltä rundaaminen tuntui pitkän tauon jälkeen?
– Vaikka homma on verissä, niin olihan siinä aluksi totuttelemista. Treenasimme intensiivisesti ennen keikkarupeamaa, mutta varsinkin ensimmäinen konsertti oli silti raju kokemus. Ehkä kuudennen biisin kohdalla alkoi tuntua uhkaavasti siltä, etten jaksa mitenkään loppuun asti, nauraa Amott.
– Sama täällä, sanoo White-Gluz. Olin treenannut omin päin jo ennen bändin yhteistä harjoitusrupeamaa, mutta eräs juttu oli päässyt unohtumaan: treenitilassa soittaminen ja ihmisten edessä esiintyminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Faneista huokunut energia vei totaalisesti mennessään, ja jossakin ensimmäisen keikan puolivälissä huomasin riehuneeni ja hyppineeni itseni aivan näännyksiin. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin loppuun asti.
Arch Enemyn ”jenkkisettiin” kuului myös tulevan levyn biisejä. Erityisesti komea singlelohkaisu Handshake With Hell on herättänyt huomiota, sillä kappaleesta löytyy melodisia ja tarttuvia lauluosuuksia, eivätkä ne ole Arch Enemyn materiaalin tavallisimpia rakennuspalikoita.
– Toki esimerkiksi edellisen Will to Power -albumin Reason to Believe -kappaleesta löytyi puhdasta laulua, mutta se olikin balladi – ainakin meidän mittapuulla. Handshake With Hell taas on puhdasverinen metallibiisi, ja tässä mielessä se tuo uusia tuulia tämän yhtyeen maailmaan, sanoo solisti.
Handshake With Hellin alkuperäinen aihio on tuttuun Arch Enemy -tapaan Michael Amottin käsialaa, mutta laulumelodiat ja sanoitukset ovat puolestaan White-Gluzin aikaansaannoksia.
– Kun toimitin Alissalle demon, annoin hänelle vapaat kädet biisin jälleenrakentamisen suhteen. Kun hän sitten palasi omien ideoiden kanssa, olin lentää perseelleni, sillä koko juttu oli aivan uudella tasolla. Tiesin saman tien, että tästä tulee uuden albumin avausnumero.
Monet puritaanit metallifanit suhtautuvat suosikkeihinsa hyvin omistushaluisesti. Millaista palautetta olette saaneet Handshake With Hellin uusista vivahteista?
– Useimmat tuntuvat pitävän biisistä kovasti, mutta toki joukkoon mahtuu myös soraääniä. Olen itsekin piinkova hevidiggari, ja pystyn jollakin tasolla ymmärtämään, mikäli joku fani nyrpistelee nokkaansa tällaisen ”nössöilyn” äärellä. Mutta kuten sanonta kuuluu: me teemme musiikkia itsellemme, ja muut saavat tykätä jos siltä tuntuu.
Jonkinasteisia ongelmia
Otetaanpa kuitenkin muutama taka-askel ja palataan valmisteilla olleen Deceivers-levyn äärelle. Nythän on niin, että Arch Enemyn kokoonpano on varsin kansainvälinen, sillä Amott, Erlandsson ja basisti Sharlee D’Angelo ovat ruotsalaisia, kun taas White-Gluz asuu Kanadassa ja toinen kitaristi Jeff Loomis puolestaan Yhdysvalloissa. Mitä tämä tarkoitti uuden albumin nauhoittamisen suhteen?
– Se tarkoitti jonkinasteisia ongelmia, sillä me olemme old school -tyyppejä… Toisin sanoen tahdomme tehdä studiotyötä kasvotusten ja antaa kollegalle palautetta saman tien, kertoo Amott.
– Nauhoitimme uuden levyn Ruotsissa ja Tanskassa, mutta Jeff ei päässyt paikan päälle tiukkojen matkustusrajoitusten vuoksi. Hän päätyi purkittamaan omat soolo-osuutensa kotikaupungissaan, ja vaikka kaikki sujuikin oikein hyvin, tämä ei ollut meille ideaali ratkaisu.
Mutta Kanadasta pääsi matkustamaan Skandinaviaan?
– No, melko vaivattomasti, naurahtaa White-Gluz.
– Kun tulin Eurooppaan alkuvuodesta 2021, minut pysäytettiin lentokentällä. Matka olisi saattanut tyssätä siihen, mutta onneksi rajavartija oli Arch Enemy -diggari. Kerroin hänelle, että olen tulossa tekemään uutta albumia, ja pääsin maahan, laulaja huokaisee.
– Euroopan-matkasta tuli sitten hieman pidempi kuin olin suunnitellut. Studiosessioiden jälkeen bändin ohjelmassa oli esimerkiksi video- ja promokuvauksia, enkä voinut ottaa pienintäkään riskiä niiden suhteen. Vietin sitten Euroopassa kahdeksan kuukautta, sillä en yksinkertaisesti uskaltanut lähteä takaisin Kanadaan.
Kahden edellisen Arch Enemy -levyn miksauksen teki Jens Bogren (Kreator, Opeth, Amorphis), mutta nyt puikoissa oli eri mies. Miksi päätitte työskennellä Esbjergin lähistöllä Tanskan länsirannikolla Hansen-studiota pyörittävän Jacob Hansenin (Volbeat, Amaranthe, U.D.O.) kanssa?
– Jens on äärimmäisen kova ammattilainen, mutta en koskaan halua tehdä liian monta levyä saman taustatiimin kanssa. Päätimme siis etsiä uusia kulmia, ja Jacob osoittautui taitavaksi studiovelhoksi ja mukavaksi mieheksi, sanoo Amott.
– Jacob äänitti ja miksasi Deceiversin, kun taas Jens teki edellisille levyille vain miksauksen. Uuden levyn valmisteleminen oli erityisen hienoa juuri sen vuoksi, että pystyimme miettimään kokonaisuutta – myös miksaus- ja masterointiratkaisuja – jo nauhoitusvaiheessa, huomauttaa puolestaan White-Gluz.
Ilman deadlinea
Miten vertaisitte Deceiversiä vanhempiin Arch Enemy -julkaisuihin?
– Se on ainakin selvää, että uusi albumi on tähän mennessä monipuolisin Arch Enemy -kokonaisuus, ja klassisista heavy metal -tunnelmista mennään todella ärjyyn death metaliin. Tämä seikka ilahduttaa minua erityisen paljon, kitaristi sanoo.
– Takavuosina haaveilin aina siitä, että pääsisipä yhtyeeni joskus tekemään levyn ilman aikarajoituksia ja deadlinea. Ajattelin myös, että jos sellainen tilanne tulee eräänä päivänä eteen, niin sitten kirjoitamme ja nauhoitamme mestariteoksemme. Tällä kerralla meillä ei ollut mitään rajoituksia.
Onko Deceivers siis Arch Enemyn mestariteos?
– Tämä toki jää fanien päätettäväksi… Mutta emme me ainakaan kauaksi jääneet, nauraa Amott.
Faneista puheen ollen: Arch Enemyn suomalaisdiggareiden edessä on mainioita aikoja, sillä uuden levyn lisäksi luvassa on myös keikkoja. Arch Enemy nimittäin saapuu Turun Knotfest-tapahtumaan elokuun puolivälissä, kun taas loppuvuodesta on tiedossa konsertti Helsingin Jäähallissa.
– Huomasin juuri, että soitamme Knotfestissä samana iltana Nightwishin kanssa. Mehän kiersimme heidän mukana Eurooppaa joitakin vuosia sitten, ja se oli eräs parhaista rundeista koskaan. Tuskin maltan odottaa Nightwishin keikan ja yhtyeen muusikoiden näkemistä, hymyilee White-Gluz.
Knotfestin aikoihin on myös selvillä eräs mielenkiintoinen juttu. Nimittäin se, että onnistuuko Deceivers nousemaan Suomen virallisen albumilistan kärkipaikalle. Will to Power -albumi kiilasi suoraan kakkoseksi vuonna 2017.
– Olisihan se uskomatonta, jos tällainen pieni halmstadilainen death metal -bändi kykenisi tuollaiseen temppuun, hymyilee Amott.
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/22.