Kaseva – Jykeen kiven lämpö
S&S
Aikalaissuosiostaan ja 2000-luvun uudesta arvostuksesta huolimatta Kaseva on suomirockin väliinputoajabändejä – ja juuri siihen yhtyeen mytologia perustuu. Kaseva on toiminut trendien ulkopuolella ja ollut passiivinen suhteessaan julkisuuteen. Kun tähän yhdistetään parhaimmillaan huimaan kauneuteen yltävä musiikki, niin siinähän on jo tarinan ainekset.
Hannu Linkolan ylöskirjaamana se tarina on kuitenkin sekä arkisempi että juuri sen kautta kiinnostavampi kuin olisi ehkä voinut luulla. Linkola on pedantin musakirjoittamisen mestari, ja Kasevan uran diskografiamielessä vähistä aineksista syntyy 480-sivuinen teos, joka ei tietenkään olekaan vain bändihistoriikki. Se kuljettaa mukana jäsenten elämäntarinoita, kulttuurista murrosta sodanjälkeisestä köyhyydestä 2020-luvulle ja Tamperetta kaupunkina. Maantieteilijätaustaisella Linkolalla on merkittävä kyky ympäristöjen kuvaamiseen, ja arkkimanselaisen Kasevan tapauksessa se on erityisen olennaista.
Tarinan keskiössä on laulunkirjoittajapari Mikko Jokelan ja Asko Raivion ristiriitainen mutta Kaseva-musiikin kannalta välttämätön suhde, samoin miesten ratkaisevasti erilaiset persoonallisuudet. Niihin yhtye 80-luvun alkupuolella hiipui, ja sitten Raivion traagisen hukkumiskuoleman myötä 1989 tarjoutui mahdollisuus uudelle elämälle, joka hahmottuu pitkäksi ja vähän melankoliseksi jälkikirjoitukseksi. Mutta tokkopa ilman sitä nuoremmat sukupolvet olisivat juuri kuulleet Kasevasta.
Linkola on tehnyt valtavan työn haastatellessaan jokseenkin kaikkia, jotka vielä ovat kertomassa. Silti tekstimassa jäsentyy erittäin sujuvasti luettavaksi kulttuurihistoriaksi. Kyseessä on ilman muuta eräs onnistuneimpia Suomessa tehtyjä bändikirjoja.
Teksti: Niko Peltonen
Arvio on julkaistu Soundissa 2/24.
Kirjailija Hannu Linkola toimii myös Soundin avustajana.