Kukaan ei ole kaikkiruokainen

Musiikillisesti kaikkiruokaisia ihmisiä ei ole olemassa. Tai sitten he eivät ole kiinnostuneita musiikista.

Listaan alempana – toki ronskisti yleistäen – kolme musiikkityyliä, joiden kuuntelemisesta en saa mitään mielihyvää. Samalla haastan kaikki Soundin kriitikot vastaavien paljastusten tekoon. Täytyyhän lukijoiden saada tietää, mitä olemme miehiämme.

Tietysti myös lukijoiden listat ovat tervetulleita.

1. HEVI

Minullakin oli lyhyt hevikausi teini-iässä. Se meni nopeasti ohi, kun tajusin, että useilla hevimusiikin keskeisillä aiheilla ei ole mitään tekemistä oman elämäni kanssa. En ole katsellut taakseni, vaan nykyisin olen sitä mieltä, että parhaimmillaankin hevi on paskaa. Paitsi tietenkin Black Sabbath, joka ei itse asiassa ole heviä ollenkaan.

2. BLUES

Tietenkin Robert Johnsonia, Son Housea, Muddy Watersia ja Howlin’ Wolfia on helppo kunnioittaa. Melankolisesta luonteestani huolimatta minulla ei kuitenkaan ole vielä ollut elämässäni hetkeä, milloin olisi tullut aivan pakottava tarve kuunnella bluesia. Paitsi tietenkin Black Sabbathia.

3.    MAAILMANMUSIIKKI

Olen niin afroamerikkalaisen popmusiikin kyllästämä, että saan pelkkää päänsärkyä panhuilusta, didgeridoosta, joikaamisesta, kurkkulaulusta ja oikeastaan kaikesta vastaavasta. Toki brasilialainen tropicália ja Fela Kutin afrobeat purevat, mutta ne ovatkin ymmärrettävissä länsimaisesta viitekehyksestä käsin.

Tero Alanko