Marko Annalan sydänjuuret

24.2.2010 09:42

 
Sydänjuuret
”Pitkään mietimme onko järkevää nimetä levy kappaleen mukaan, laittaa samainen kappale levyn aloitusbiisiksi ja vielä tehdä videokin siitä, mutta lopulta tällainen kärki edellä -tyylinen ratkaisu tuntui viestinä kaikkein väkevimmältä. Olemme tällä levyllä pyrkineet välttämään laimeita ja itsestään selviä ratkaisuja, ja mikäli on olemassa joku tuttu ja turvallinen Mokoma, niin sitä ei tällä levyllä kuulla.”

Vastavirtaan
”Sydänjuurilla käsitellään paljon suomalaisuutta. Ote ei suinkaan ole aina kansallisromanttinen tai ylistävä, vaan levyllä pyritään myös kuvaamaan sitä murrosta mitä globaalien haasteiden ja nukkavierujen luonteidemme törmäykset meissä aiheuttavat. Vastavirrassa kertojaminän on vaikea käsitellä mitään tunteitaan. Jäljelle jää vain vastustus. Tilanteesta riippuen se on joko hyvä tai huono asia.”

Ei kahta sanaa (ilman kolmatta)
”Tämä on selkeästi uudistuneinta ilmettä orkesteriltamme. Metalliset kitarat, irrotteleva soitanta, popsävellys, maalailevat sanat ja yllättävä sovitus. Koko yhtyeen yhteisiä lempilapsia. Levyn ainoa rakkautta käsittelevä laulu. Ja kesto vain kaksi ja puoli minuuttia. Ei kai rakkauteen enempää tarvita.”

Vääräleuka
”Tätä ehdimme testaamaan jo muutamalla keikallakin. Ilmiselvä livebiisi. Pelkäsimme ennen studion alkua, että tämä olisi huolellisemmin sovitettu kuin muut kappaleet. Yleensä yleisön edessä esitetyt kappaleet ovat niitä. Saimme kuitenkin syyskuun kurinalaisen treenauksen ansiosta kaikkiin kappaleisiin osien välistä vaihtelevuutta niin paljon, että yllättäen tämä ei pomppaakaan kokonaisuudesta esiin. Olemme ylpeitä siitä kuinka tällä levyllä ei biiseissä laseteta kahta säkeistöä tai kertosäettä menemään tismalleen samalla sovituksella, vaan kappaleet hengittävät ja kasvavat koko ajan. Luomumpi Mokoma!”

Kristuksen ruumis ja Pedon pää
”Levyn eepos. Kappaleessa on meidän mikrokosmoksessa varsin rohkeita ja tuoreita sovitusratkaisuja; kertosäettäkään ei kuulla kuin kaksi kertaa vaikka mittaa on liki kuusi minuuttia. Tämän progemmaksi ei Mokoma voi mennä. Tekstit käsittelevät historian valtarakenteita, ja kunniansa saavat kuulla niin kirkko, valtio, valistus kuin tietouskovaisuuskin.”

 

Niin hyville kuin pahoille
”Ja kun on saatu saarnamiehen hattu päähän niin työnnetään sitä syvemmälle. Tässä laulussa on liki kommunistinen sanoma, vaikka en pidäkään vehkeitäni sen enempää vasemmassa kuin oikeassakaan lahkeessa. Enkä varsinkaan keskellä. Idealistisuus tulee silti vahvasti esille. Kappale on Sydänjuurilla sävellyksenä kenties entuudestaan tutuimman kuuloista ilmaisua, mutta huolellisen sovitustyön ansiosta tämäkin onnistuu kuulostamaan tuoreelta.”

Rautaa rinnoista
”Kappale kaikille pioneerityön tekijöille. Uudisraivaajahenkeä kohottava teos. Kappaleen päämelodiaan hain sellaista tuntua, että se kuulostaisi traditionaalilta. Onnistuin mielestäni hyvin. Samaa tunnelmaa alleviivatakseni hain tekstiin sävyjä kansalliseepoksestamme. Vahvasti kokonaisuudessa kiinni oleva kappale.”

Älä anna sille nimeä
”Mikäli minä en ääntelisi tämän kappaleen soitannan päällä, ette te edes ymmärtäisi kuuntelevanne Mokomaa. Tässä kappaleessa on haastettu jokainen instrumentin haltija pois mukavuusalueeltaan, jotta olisi saatu jotain uutta ilmaisua soittajista esiin. Kannatti, sillä Hygen matoton virvelikomppi, kitaristien kuulaat Telecaster-soinnit, Santun minimalistinen soitanta ja allekirjoittaneen hampaiden kiristely muodostavat kokonaisuutena varsin ilmavan kuuloisen äänimaiseman.”

Kalmannäkijä
”Demovaiheessa Kalmannäkijä kuulosti Darkthronelta, mutta jo ensimmäinen yhtyesovitus kuulosti enemmän Autopsylta. Veimme siis rohkeammin sovitusta Norjasta Floridaan. Tämä on levyn varhaisimpia sävellyksiä, mutta sanat syntyivät viimeisenä. Ongelma tuntui olevan sävellyksen visvaisuus, joka vaati oikeasti rajumpaa lyriikkaa tuekseen. Halusin pysyä edes napanuoran päässä suomalaisuuden teemasta, joten kaikki zombie-tekstit tuntuivat kaukaisilta. Onneksi muistin muinaisen suomalaisen vainajakulttuurin ja sen epäkuolleet, ja sain käsiini aihetta käsittelevän taruston. Lastenlorumainen loppu ja sen kalmanväkeä imitoiva mieskuoro tuovat muuten varsin vakavaan kappaleeseen kainalollisen huumoria.”

Hei hei heinäkuu
”Kappaleen nimi on mäntti, mutta sisältöä kuvaava. Kesä, tuo elinvoimaisin ja aktiivisin vuodenaika, on päättymässä. Mutta muisto siitä on pysyvä. Tämä kappale on teksteiltään se biisi, jonka aina halusin kirjoittaa. Laulu, jossa ei ole mitään pahaa, ei vinoilua tai kulman takana odottavaa yllätystä, mutta joka silti onnistuisi puhuttelemaan. Muodollisesti kappale on riffeillä kyllästettyä metallia, joten enpä usko että tällaista veisua on maassamme aiemmin tehty.”

Turhuuksien turhuus
”Turhuuksien turhuus on hengästyttävän kiihkeä ja häpeilemätön kappale ja siksi kertojaminäkään ei tyydy mihinkään. ’Vanitas vanitatum et omnia vanitas’, todettiin jo Asterixissa aikoinaan.”

 

Lue koko haastattelu uudesta Soundista!

Lisää luettavaa