Soundi tavoittaa kitaristi Vidar Landan ja vokalisti Ivar Nikolaisenin treenikämpältä, jossa miehet valmistautuvat rentoon kesään. Ennen levyn julkaisua tiedossa on vain yksi festivaalikeikka Norjassa.
– Soitamme siellä Iggy Popin jälkeen, Landa sanoo ja saa Nikolaisenin nyökyttelemään sen näköisenä, että haaste on otettu vastaan.
Mutta sitä ennen on muisteltava Endlingin tekemistä.
Nikolaisen sanoo, että uusi albumi äänitettiin Bergenissä.
– Tiedätkö sen kaupungin? Se on Norjan länsirannikolla, hän kysyy toiveikkaalla äänellä.
Tietenkin. Sehän on sentään Varg Vikernesin koti.
– Joo, sieltä tulee kaikenlaisia hulluja. Teimme levyn siellä legendaaristen norjalaisten tuottajien kanssa. Sellaisten tyyppien, jotka ovat tehneet täkäläisiä klassikkoalbumeja. Tiedätkö Enslavedin? Yksi tuottajista on sen entinen rumpali. Ja ne toiset tyypit ovat tehneet jopa isoja pop-tuotantoja, laulaja kertoo ja mainitsee tuottajien tukehtumiselta kuulostavat norjalaiset nimet, joista en saa mitään selvää.
Nikolaisen jatkaa, että Kvelertak meni studioon valmiiden biisien kanssa, mutta pysytteli tietoisesti avoimena tuottajien ideoille.
– Halusimme heidän vaikuttavan levyn soundiin. Endling kuulostaisikin ihan erilaiselta, jos tuottajana olisi ollut joku muu. Ja ylipäänsä tämä bändi tarvitsee jonkun ulkopuolisen studioon katsomaan, ettemme unohdu kinastelemaan jostain typerästä. Sanoisin, että Kvelertak-levyn tuottaminen on aika kovaa hommaa.
Landa muistelee, että studiossa vierähti kolmisen viikkoa.
– Koska kolme tuottajaamme ovat myös äänittäjiä, saatoimme tehdä töitä aina, kun huvitti. Se oli toimiva tapa ja uusi meille. Äänitimme vain yhden biisin klikin kanssa, muuten kaikki pantiin purkkiin livenä. Meininki oli intensiivistä ja energistä. Nyt, kun aloimme taas treenata, oli helppoa ottaa groovesta kiinni, koska soitto oli jo studiossa niin elävää ja raakaa. Aika moni levyn biisi tulee toimimaan tosi hyvin keikoilla.
Endling on toinen Kvelertak-levy sekä rumpali Håvard Takle Ohrille että Ivar Nikolaisenille.
– Omasta puolestani voin sanoa, että enää ei jännitä yhtä paljon kuin viimeksi, Nikolaisen sanoo. – Tunnen oloni mukavammaksi kuin muutama vuosi sitten. Kaikki on jollain lailla helpompaa. Jätkät luottavat minuun enemmän, ja niin luotan itsekin itseeni.
Landa sanoo, että Endlingillä laulaja on parissakin mielessä entistä olennaisempi osa bändiä.
– Ivar sanoi Splidin ilmestyttyä, että jos seuraava levy joskus tehdään, hän haluaa olla enemmän mukana lauluosuuksien tekemisessä ja sovittamisessa. Ja nyt hän sitten on. Ennen keskityimme lähinnä kitaroihin ja laulua vain heiteltiin sinne tänne. Nyt olemme satsanneet enemmän melodioihin. Vaikka Kvelertakin perusjuttu on edelleen riffi, kirjoitamme entistä enemmän melodioiden varaan kuin ennen. Eli Ivar toi biisintekoon uuden tason, jollaista siinä ei ennen ollut.
Muuan pitkän linjan Kvelertak-fani kommentoi netissä, että bändin tyyli sovittaa biisejä muuttui selvästi Splidin kohdalla. Oliko se tietoinen muutos?
– Ei, asiat vain muuttuvat ajan mukana, Landa arvelee. – Se johtuu varmaan siitä, että entistä useampi bändin jäsen on mukana sovittamassa.
Laulaminen ja lyriikka on vain osa Ivar Nikolaisenin toimenkuvaa. Hän on myös Kvelertakin keulakuva, jonka on toisinaan mentävä yleisön eteen Iggy Popin jälkeen. Tässä roolissa hän haluaa asettua osaksi klassisten ”front manien” jatkumoa.
– Saattaa kuulostaa vähän leuhkalta, mutta keulakuvaksi synnytään, Nikolaisen sanoo. – Voi siinä kehittyäkin, ja joka tapauksessa sitä pitää treenata paljon. Samoin täytyy tutkia ja tuntea rockin historiaa.
– Kvelertak on kai tavallaan metallibändi, mutta omat vaikutteeni tulevat sellaisilta tyypeiltä kuin Iggy Pop, Joey Ramone, Bobby Gillespie ja Michael Monroe. Moni artisti muuttuu vuosien mittaan tylsemmäksi eikä enää jaksa satsata keikkoihin, mutta Monroe nousee lavalle aina vetämään parhaan keikkansa. Hän on suuri vaikuttaja minulle. Toinen tärkeä pohjoismainen esikuvani on norjalaisen Backstreet Girlsin Bjørn Müller.
Teksti: Ari Väntänen
Lue koko haastattelu Soundista 7/23.