”Nykyään sellainen sivuutettaisiin ihan täysin” – Tehosekoitin-muusikot muistelevat klassikkolevyään

Tehosekoitin.
Tero Ahonen

Tehosekoittimen 14.5.1999 julkaistu Freak Out on iskostunut suomalaisen rockin kaanoniin, mutta sen synnyttämisessä oli omat haasteensa. Yhtye muisteli Soundissa 6/20 klassikkoalbumiaan Ville Hartikaisen toimittamassa haastattelussa, josta julkaisemme nyt katkelmia verkkomuodossa.

Otto Grundström (laulu): – Mulle Freak Out oli siinä mielessä käännekohta, että tajusin ensi kertaa, ettei ainut oikea tapa laulaa ole pelkästään mylviä. Että musaa ja tulkintatapoja on monenlaisia, ja kaikenlaista voi kokeilla. Toisaalta se ajatus myös ahdisti. Sitä kelasi, että enhän mä osaa. Että en mä voi tehdä tällaista. Varoittava esimerkki oli lisäksi mennyt omalta kohdaltani niin monessa mielessä munilleen. Studioon yritti tulla
vähän nöyremmällä asenteella.

Vi**u tajuutsä? -­funkbiisiin en meinannut saada millään oikeaa fiilistä. Matti (Mikkola, kitara) ehdotti lopulta, että kaivelepa vä­hän troppia sieltä nyssäkästäsi. Näin tein ja alkoihan se lähteä, mikkikin alkoi tuntua kummallisen hyvältä kädessä. Kun Matti lukuisten ottojen jälkeen oli sitä mieltä, että homma alkaisi olla purkissa, en olisi millään malttanut lopettaa.

– Suurin osa sanoituksista jäi perinteisesti viime tinkaan. Esimerkiksi Asfaltti polttaa ­-kappale. Biisin pohjat oli jo vedetty, eikä meillä ollut vielä sanan sanaa valmiina. Jossain vaiheessa kertosäkeessä laulettiin ”Naiset, nuo kaikki naiset…”, sillä lailla hyvin Finlanders-tyyppisesti. Hirveäksi puristamiseksi se lopulta meni. Siksi tuntuu hieman huvittavalta, että moni ajattelee, että kyseessä on laskelmoitu kesähitti.

– Toinen oikea murheenkryyni oli Keskiyön tanssi. Siihen tehtiin aluksi sellaiset Leevi And The Leavings -tyyliset huumorisanat. Kertosäe alkoi: ”Päivän voittaja tanssii…”

Matti: – Vähän niin kuin Pretty Fly (For A White Guy).

Otto: – No joo. Biisi kertoi jäbästä, joka veti liikaa kossua ja luuli olevansa todella cool parkettien partaveitsi. Vasta laulunauhoitusten jälkeen kelailtiin, että ei saatana, että tämähän on oikeastaan tosi huono sanoitus. Oli pakko tehdä uusiksi. Mutta aika ympäripyöreät ja banaalit niistä sanoista silti tuli. Varmaan alkuperäinen olisi ollut parempi.

Freak Outhan ei ollut millään tavalla ajassaan kiinni. Nykyään sellainen sivuutettaisiin ihan täysin. Ei se soisi missään.
– Matti Mikkola

Albumi nousi ilmestyessään Suomen virallisen listan yhdeksännelle sijalle, ja se pysyi listalla yhteensä kahdeksan viikon ajan. Levykritiikit olivat lähinnä ylistäviä. Soundin Jani Järvinen kehui Tehosekoitinta arviossaan Suomen parhaaksi rockyhtyeeksi sitten Hanoi Rocksin. Yhtyeen omat mielikuvat albumista ovat ristiriitaisemmat.

Otto: – Tuntuu, että Freak Outista tykkäsivät vähän kaikki. Mutta jäikö siitä loppujen lopuksi niin paljon käteen? Valonkantaja, Asfaltti polttaa ja Laura ovat tietysti suhteellisen tunnettuja ralleja. Mutta on siellä aika paljon sellaista, mikä ei ole jäänyt niin elämään. Puhun nyt puhtaasti omasta kokemuksesta.

Hannu ”Hanski” Kilkki (basso): – Mulla taas oli fiilis, että teimme ensimmäinen ihan oikean levyn. Että ei ollut kyse enää mistään puuhastelusta. Mutta ei meistä Freak Outin myötä silti mitään supersuosittuja tullut. Emmekä me keikkuneet myöhemminkään missään aallonharjalla. Oltiin aina vähän bubbling under.

Matti: – Nyt ei oltaisi enää sitäkään. Ajat ovat muuttuneet. Sellainen anarkistinen ja rönsyilevä bändi kuin me olimme, ei sellaisella staililla pitkälle pötkisi. Freak Outhan ei ollut millään tavalla ajassaan kiinni. Nykyään sellainen sivuutettaisiin ihan täysin. Ei se soisi missään. Hyvät muistot albumista on silti jääneet. Elettiin kuitenkin bändin vitaaleinta aikaa.

Teksti: Ville Hartikainen
Lue koko haastattelu Soundista 6/20