Asa: – Edellisestä levystä Terveisiä kaaoksesta (2006) yritettiin tehdä vihreää levyä, vaikkei siitäkään lopulta tullut superpositiivista. Sen jälkeen päätettiin yhdistää rap ja kansanmusiikki, teksteissä sai mennä niin diippiin kuin ajatus menee. Alkoi tulla näitä lopunajan kuvia ja sieltä löytyi Loppuasukas. Maailma oli tullut tiettyyn pisteeseen.
– Suunnilleen silloin, kun oltiin saatu juttu valmiiksi, alkoi jonkinlainen maailmanpoliittinen lama. J.K. Ihalainen laittoi mulle yöllä viestiä, että nyt ennustukset on käyneet toteen.
Kasio: – Persepolis-videon teon aikoihin jo Suomessakin poliisit piiritti mielenosoittajia. Siitä alkoi poliisin ylivallan muuttuminen aika eviliksi. Katsoin just sen videon. Ihan tätä päivää.
Asa: – Laulujen teemat kertoivat, mikä on vienyt ihmisen siihen. Puuton oksa kertoo populaatiokysymyksestä, Persepolis siitä, kuinka kaupungit aina kokee nousukautensa ja tuhonsa. Ne oli lopunajan kuvia. Muistan kuinka Stenkan studiolla Kalliossa levyä tehdessä kuulin Jokelan koulusurmista. Samaan aikaan Kimille ja hänen silloiselle vaimolleen oli tulossa ensimmäinen lapsi.
Kasio: – Kuulin radiossa Monimuotosii. Olin kyllästynyt musan tekemiseen ja soittamiseen. Mutta se oli siistiä menoa, psykedeelistä progeräppiä.
Joska: – Muistan että Loppuasukasta tehdessä oli sellaista suuren innostuksen henkeä. Se oli jännä fiilis.
Kasio: – Olin innostunut Balkan-jutuista. Olin niistä pari-kolme vuotta aika fiilareissa. Joska nimenomaan toi sitä mukaan.
Asa: – Kun näin Kusturican leffan Musta kissa, valkoinen kissa, niin jotain oli tapahtunut nuoren miehen sisällä.
Kasio: – Olin tehnyt sen Kanttarilla kantarelli -biitin jo ennen kuin alettiin tätä levyä tekemään.
Asa: – Levyntekoa aloitettaessa valmiina oli vain yksi venäläinen torvisample. Mutta mistäs Leipä lukkojen takana tuli? Onko se Romaniasta?
Joska: – Sitä vetelee monenmaalaiset. Oon kuullut siitä kreikkalaisen ja jugoslavialaisen version.
Asa: – Persepolis-sample on Boban Markovicilta. Löysin kirjastosta sen levyn, jossa luki ”if you want to use any of the songs as a sample or loop, it’s ok, just let us know”. Laitoin sinne Piranha Recordsiin meilin aiheesta, mutta ei sieltä ikinä kukaan vastannut.
– Nyt joku neljä vuotta sitten Johannes Ylinen eli tämän kielinaisen (Sara Forsberg) manageri otti yhteyttä ja sanoi, että joku hänen tuottajista oli innostunut Persepoliksesta ja kysyi mun lupaa samplata sitä. Vastasin, että antakaa mennä. Kerroin myös mistä sen voi samplata vähän parempilaatuisena.
Kasio: – En ollut tuottanut levyä tuota ennen, ainoastaan yksittäisiä biisejä. Giant Räbätinkin levy oli kimpassa tehty. Se oli ensimmäinen, missä oli vähän enemmän vastuuta ja sit yhtäkkiä Masa (Asa) kysyy, että tuotanko koko levyn. Siinä rupesin kunnolla opettelemaan miksausta.
Asa: – Yhdestä biisistä ehkä soitit Tolosen Artulle, että tuus nyt sanomaan miten tää tehtiin.
Kasio: – Tein demomiksaukset ja sitten Puke Kataja miksasi sen, kun en luottanut vielä itseeni. Via Karelia -levyllä (2009) sitten opettelin miksaamaan. Se on tosi skitsoa. Musaa olen tehnyt pitkään ja tuottaminen on helppoa, mutta itse se soundin tekeminen…
– Välillä pitää jengille sanoa, että ei tämä toimi yhtään. ”Tuupa siltä puolelta pois.” Pitää oppia, ettei aina ole kiva kaveri. Pakko tehdä itse päätöksiä ja ottaa se vastuu. On siinä tekemistä. On ihan eri juttu vaan soittaa. Se on kuitenkin mun niskoilla se kokonaisuus, jos se menee vituiksi.
Asa: – Mulla on aina biisit muokkaantunut studiossa. En ole sillä lailla ikinä ollut musiikintekijä. Esimerkiksi aika monet kertosäkeet on syntynyt niin, että mä hoilaan jotain ja Joska hoilaa sen uudestaan ja huomaan, että ai jaa, tuossa oli tuollainen melodian mahdollisuus.
Kasio: – Joku biisi on saattanut lähteä jostain mp3-samplesta ja sitten siihen on soitettu kaikki mahdolliset soittimet uusiksi. Rumpuja soitettiin esimerkiksi meidän olohuoneessa. Ex-vaimo oli tyytyväinen, kun tuli töistä kotiin. Kalliossa mietittiin sitten loput. Kuka osaa soittaa esimerkiksi sousafonia? Sitä kautta Erno (Haukkala) tuli kehiin.
Asa: – Se on aika luonnollinen tilanne, kun on joku räppareiden tykkäämä sample, joka on luupattu. Se ei välttämättä osu täysin mihinkään sävelasteeseen. Sitten koitetaan soittaa siihen päälle tai saada yksi bassoääni veke ja saada sen kulkemaan.
– Kukaan muu ei tehnyt folkkiräppiä. Mä keksin sen. Totta kai mä oon kopioi nut sen Kusturicalta. Sen jälkeen niin moni alkoi tehdä sitä soundia, että mulle tuli ihan yökötys, että mä en voi tehdä enää sitä. Mun on pakko tehdä jotain muuta. Mikä oli virhe, koska se oli se meikän oma soundi. Siinä mä olin kaikkein omimmillani. Nyt tuntuu, että pitäisi mennä takaisin siihen.
Asa: – Jätkäjätkät oli luonnollinen jatkumo Loppuasukkaalle.
Kasio: – Ilosaaren päälavalla meillä oli hirveä show. Mietin, ettei tästä ole suunta kuin alaspäin.
Asa: – 2009 oli huippuvuosi. Pyydettiin Amerikkaan ja Roskildeen. Ei menty kumpaankaan. Music Finland olisi avustanut meitä South By Southwestin reissussa jollain 8000 eurolla, mutta meidän olisi silti pitänyt laittaa 10 000 euroa omaa massia, että oltais päästy sinne.
Kasio: – Ja Masa ei aina ihan kerro mitä päätöksiä on tehty, niin se vain kertoi syksyllä, että tämä bändi loppuu. Nosturissa on viimeinen keikka. Se ei vain muistanut kertoa, että se bändi jatkaa Jätkäjätkinä. Vedettiin täysillä, kun kerran oli viimeinen keikka. Sen jälkeen se ilmoitti, että ryhdytään tekemään levyä. Hä?
Asa: – Mulle tulee ihan mielenterveydellisiä ongelmia, jos jengi sanoo mua pomoksi. Olen niin auktoriteettivastainen enkä siedä sitä ajatusta, että muut olisi riippuvaisia mun toiminnastani. Oli luonnollista, että se Asa otettiin veke siitä Jätkäjätkien edestä. Se oli iso, hyvä bändi, ja oli hyvä, että myös Joska ja Puppa J pääsi laulamaan.
Asa: – Ei haluttu itsellemme huomiota, vaan ne oli sellaisia kysymyksiä, jotka poltti vatsassa ja mietitytti enemmän kuin oma kehitys ihmisapinana. Tuntuu, että sellainen lässähtää siinä vaiheessa, kun saa Teosto-palkinnon. Se tuntui tosi hyvältä silloin, mutta myöhemmin ajateltuna se voi olla aika vaarallistakin ihmiselle. Se tekee olon, että nyt sä olet onnistunut.
Kasio: – Joskus kun Jätkäjätkien kanssa soitettiin niitä biisejä, niin tuli fiilis, että nämä on ihan liian synkkiä. Ei näitä ole kiva soittaa, vaikka niissä onkin kova energia.
Asa: – Jos on festarit tai juhlat, niin onhan niitä aika vaikea vetää. Persepoliksen riffi on edelleen bängeri, ja jengi humalassa alkaa kyllä baunssaa. Mutta on siinä aika diippii matskua. Se on puhemusiikkia ja sitä ei ole helppo tanssia.
Kasio: – Erillisenä konseptina se toimii.
Asa: – Mä muistan, kun mä tein mun ekaa levyä Punainen tiili (2001) ja seurustelin silloin turkkilaisen mimmin kanssa. Se sanoi ihan vakavissaan, ettei se tiennyt, että myös surullisista asioista voi tehdä biisejä. Ei sellaista ollut hänen maailmassaan.
Kasio: – Loppuasukkaalla on selkeä kokonaisuus. Siinä ei ole vaan biisejä sieltä täältä. Masalla on ollut konsepti siihen juttuun.
Joska: – Kyllä mä diggaan kans. Sä olet ollut sen verran pomo siinä kuitenkin, että sulla on ollut johtava näkemys asiasta. Kaikki halusivat laittaa parastaan siihen. Eikä ole liian montaa kokkia ollut päättämässä.
Kasio: – Rasse (Rasmus Pailos) tuotti kolme biisiä ja minä loput.
Joska: – Siinä oli yhteenkokoontumisen innostus, kun monet oli uusia tyyppejä toisilleen.
Kasio: – Sen jälkeen me oltiinkin monta vuotta yhdessä tiiviisti. Tehtiin älyttömästi musaa ja keikkoja.
Asa: – Loppuasukkaan kohdalla mulla ei ollut lauluntekijänä mitään käsitystä miten poplaulu tehdään. On vaan idea siitä, että nyt tulee viulua ja kertsiin torvia. Folk rapissa on paljon vielä tutkittavaa ja mä uskon, että se voisi ihan hyvin olla tulevaa suomalaista kansanmusiikkia.
– Siihen aikaan vielä myytiin levyjä. Siitä on tehty 6000 kappaleen cd-painos ja se on myyty. Sen jälkeen sitä tilattiin mun mielestä vielä lisää. Se varmaan olisi nyt kultalevy, jos laskettaisiin kaikki digitaaliset soitot ja kuuntelut mukaan.
Kasio: – Se olis komea saada seinälle.
Asa: – En vittu ala tekemään teille mitään sellaista. Maksaa huntin. Tai jos itse teen laatan. Spotify-tilityksistä ei ole paljon rahaa tullut. Mutta menestyi se ihan hyvin. Teosto-palkinnosta saatiin ajankäytöstä jotain taloudellisesti takaisin ja keikkaa piisas kyllä.
Kasio: – Varmaan yli sata keikkaa vuodessa useampana vuonna.
Asa: – Jos oli joskus tyhjä päivä, niin aina se täyttyi jostain.
Kasio: – Oli keikkamyyjä, ja myös Masa ja Rasse myi keikkoja. Jos oli väli päivä, niin mentiin pikkumestoihinkin soittamaan. Hande (Mertanen) teki meille bussiin soittohuoneen, että soitettiin vielä matkoillakin.
Asa: – Silloin menee hyvin, kun voi jo bussilla matkustaa. Enää ei pystyisi.
Asa: – Jo Loppuasukas-aikaan mietin, tuleeko meidän elinaikana ikinä mitään muuta taloudellista järjestelmää maailmaan. Pyöritäänkö me aina rahan ehdoilla toimivassa maailmassa ja juostaan loppuun tätä oravanpyörää, vaikka me sanottaisiin mitä.
– Onko zeitgeist-liikkeet olleet aina hölynpölyä? Miten joku Munamieskin (näyttelijä Riku Nieminen) oli puhumassa rahattomasta maailmasta, ja nyt se vetää vaan juontajanhommia. Onko mulle käynyt se sama? Kun korona tuli, niin ekaa kertaa uskoin, että kaikki muuttuu vielä. Jengi meni läheistensä kanssa skuugeen, otti koirat ja lapset mukaan. Semmoiseen ihmiseen mä uskon. Sellaisessa maailmassa mä haluan elää. En semmoisessa, jossa numeroita siirtelemällä pystyy asumaan Thaimaassa, hoitaa lastensa kanssa vietetyn ajan sillä, että vie ne Dubaihin vesihiihtämään kolmeksi päiväksi. Toivon että tästä koronasta tulee todellisia vaihtoehtoja.
– Ei musiikissakaan pelkkä esiintyminen mua kiinnosta. Ei ole mun juttu. Mä teen musiikkia sen takia, että kehityn henkisesti ihmisenä samalla kun mä käsittelen asioita ja tutkin maailmaa. On tosi surullista, kuinka pitkään ollaan oltu rahamiesten koukussa. Toivottavasti se muuttuu.
Loppuasukas siis vaikutti Suomea ahkerasti kiertäneen Jätkäjätkien syntymiseen. Yhtye teki omalla nimellään kolme albumia vuosien 2010 ja 2013 välillä.
Asan julkaisutahti jatkui muutenkin tiiviinä. Jo Loppuasukasta seuraavana vuonna ilmestyi Asa & Toverit -kokoonpanon Via Karelia, jonka tuotto ohjattiin levyn julkaisseelle Aseistakieltäytyjäliitolle. Samoin vuonna 2009 ilmestyi mixtape-sarja Foetidan toinen osa.
Asa kertoo, kuinka Loppuasukkaan jälkeen oli tunne, että musiikin sävy oli muuttunut jo liian fataaliksi. Siksi vuonna 2011 ilmestynyt Jou jou oli lastenlevy.
– Sellaista musiikkia pystyy vielä tänä päivänäkin esittämään kirjastoissa.
Teksti: Antti Luukkanen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 9/20.