Haastattelu: Tilhet, pajut ja muut inhoaa nykypopin öykkäröimistä ja on ylpeästi epäcool

Pahaa-aavistamaton radionkuuntelija saattaa olla viimeisen vuoden aikana ihmetellyt, onko Ultra Bra julkaissut jonkin uuden puuhevosesta kertovan kappaleen. Vai onko asialla sittenkin luontovertauksia arvostava Scandinavian Music Group? Tyylilaji on tuttu, mutta bändi ei tule mieleen.

Kysymyksessä ei olekaan sen paremmin Kerkko Koskisen orkesteri kuin Terhi Kokkosen lauluääni, vaan puuhevosesta laulaa Tilhet, pajut ja muut. Suomen musiikin kiinnittämä bändi julkaisi mainion Puuhevonen-singlen vuosi sitten, ja tammi–helmikuun vaihteessa orkesteri esitteli ensimmäisen levynsä.

Jututimme kuusihenkisen yhtyeen laulajaa Anna-Sofia Tuomista ja säveltäjää Juho Hoikkaa orkesterin ideasta ja tarkoitusperistä. Lisätietoa bändistä löytyy kokoonpanon Facebook-sivulta.

Debyyttialbuminne julkaisua siirrettiin ymmärtääkseni pariinkin otteeseen. Levy oli ilmeisesti valmis jo kesällä, mutta se näki päivänvalon vasta alkuvuodesta. Miksi näin?

Ultra Bra oli todella kova bändi, eli ei haittaa, että meitä siihen verrataan. Mutta totta kai me tehdään ihan omaa juttua.
– Anna-Sofia Tuominen

Anna-Sofia Tuominen: ”Tosiaan, aloitettiin levyn äänitykset jo keväällä 2014. Meillä ei ollut mitään varsinaista aikataulua, jonka mukaan levy tulisi julkaista, eikä kyllä mitään kiirettäkään. Levyn biisit olivat kaikki kyllä kasassa jo tuolloin, eli sisällöllisesti meille ei tullut mitään ylläreitä.

Suurin syy levyn julkaisun viivästymiselle oli kai se, että levypomomme Kari Hynninen halusi löytää singlebiiseille ja itse levylle mahdollisimman hyvän hetken tulla ulos. Kai se on vaikeaa puskistsa tuleville uusille bändeille saada paljon huomiota ja näkyvyyttä osakseen. Tilhistä kukaan ei tiennyt mitään, joten siksi odoteltiin sopivia rakoja julkaisuille.”

Kuinka pitkältä ajalta esikoislevynne kappaleet ovat? Puuhevonen julkaistiin singlenä jo vuosi sitten. Onko se levyn kappalevalikoiman vanhimmasta päästä?

Juho Hoikka: ”Lintusaari on varmaan ensimmäisiä Tilhet-lauluja ikinä. Se on muistaakseni tehty jo viisi vuotta sitten! Sitten todellakin on sellaisia kappaleita, jotka ovat syntyneet juuri ennen studioon menoa. Vielä Nuori syntyi viikko tai kaksi ennen ensimmäisiä studiosessioita.

Nyt kun muistelen, niin Puuhevosen kirjoitin syksyllä 2012 Berliinissä. En tiedä, miksi silloin tuli kotoiset mökkimaisemat ja lapsuus mieleen. Tulipahan vain. Pitäisi ehkä lähteä jonnekin taas.”

Anna-Sofia: ”Joo, Lintusaari on vuodelta 2011. Muut ovatkin hieman tuoreempia kappaleita, mutta jotenkin tuntuu, että levyn ulos saattaminen on tavallaan jonkin aikakauden päätös. Biisit, joita nyt teemme, alkavat jo muodostaa omanlaistaan kokonaisuutta.”

Oliko debyyttilevyn kasaaminen vaikea urakka?

Juho: ”En sanoisi, että vaikea. Moni kappaleista oli jo valmiina ennen studioon menoa. Niitä oli melko paljon, ja oltiin tuottajan kanssa valinnoissa aika yksimielisiä. Järkät ja muut tietysti aina tuottavat suurta päänvaivaa.”

Anna-Sofia: ”Minun mielestäni se ei ollut urakka eikä mikään! Meillä oli niin paljon kovia biisejä, joista valita. Tuntuu, että saatiin tosi eheä kokonaisuus kasaan. Levyllä pyöritään paljon samojen teemojen ympärillä, mutta hieman eri näkökulmasta.

Myös studiossa oleminen itsessään ja biisien äänittäminen on ihan mahtavaa puuhaa. Loppupeleissä vaikeinta oli kenties pitää itsensä kärsivällisenä, kun levy oli niin pitkään valmiina ennen varsinaista julkaisupäivää. Minusta tuntui aika pitkään, että haluaisin päästää sen jo käsistäni, vaikka julkaisu viivästyi. Jännitys tulevasta vastaanotosta kasvoi, kun sitä ehti ajatella liikaa.”

Yhtyeenne musiikista tulee mieleen Ultra Bra. Onko tämä vertaus mieleenne, vai kuuletteko sitä jo liiankin kanssa?

Anna-Sofia: ”Kyllähän sitä tosiaan kuulee, mutta ei se meitä haittaa ollenkaan. Kai se on hyväkin, että kun ihan uuden bändin uusi levy putkahtaa ulos, niin se herättää ihmisten mielissä joitain yhtymäkohtia.

Ultra Bra oli todella kova bändi, eli ei haittaa, että meitä siihen verrataan. Totta kai me tehdään ihan omaa juttua, mutta ei kai se ole ihme, että musastamme kuuluvat ne vaikutteet, joita ollaan itse kuunneltu.”

Juho: ”Ei haittaa! Ultra Bra oli tietysti aivan huikea yhtye. Kaikkia varmaan verrataan aluksi johonkin. Ehkä se on tuo Annan suora tyyli laulaa ja kuorot, mutta olemme kyllä muutakin!”

Millaisten musiikinystävien kannattaisi erityisesti tarkastaa levynne?

Keskeinen ideamme on tehdä lauluja, jotka todella tavoittavat kuulijan ja herättävät tunteita tai ajatuksia. Ei se sen ihmeellisempi idis ole.
– Juho Hoikka

Juho: ”Hmm. Sellaisen ihmisen, joka kuuntelee avoimin korvin musiikkia. Sellaisen joka pohtii pieniin yksityiskohtiin latautuneita merkityksiä, mutta myös elämänvaiheisiin nivoutuvia isoja kysymyksiä. Nuoren aikuisen, joka pohtii omaa paikkaansa tässä maailmassa. Tai varttuneemman ihmisen, joka on ehkä sen jo löytänyt.”

Anna-Sofia: ”Sanoisin, että ihan kaikenlaisten musiikinystävien kannattaisi kuunnella levymme, koska se on tosi hyvä, eikä me seurata ainakaan tietoisesti mitään tiettyä tyyliä. Emme yritä kuulostaa miltään tietyltä, vaan levyllä on biisejä aika laidasta laitaan. Ehkä voisin sanoa, että suosittelisin levyämme erityisesti sellaisille kuuntelijoille, jotka pitävät musiikin kanssa kerrotuista tarinoista.”

Anna-Sofia Tuominen opiskelee Teatterikorkeakoulussa. Onko Tilhet-kappaleiden tulkitseminen sekin näyttelemistä, vai ovatko nämä laulut henkilökohtaisempia kappaleita, joiden ääressä täytyy ennemmin paljastaa jotain itsestä kuin vetää roolia?

Anna-Sofia: ”Olen tosi onnellisessa asemassa, koska saan tehdä kahta unelma-asiaani päivittäin. Näyttelminen on sellanen juttu, mihin ei koskaan kyllästy, koska jokainen esitys ja roolihahmo on aina erilainen. Voisin sanoa, että olen jäänyt koukkuun näyttelemiseen, koska haluan oppia lisää ihmisistä ja ihmisyydestä.

Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta laulaminen on taas aina ollut minulle se asia, joka palauttaa minut omaan ytimeeni. Laulaminen on se, mitä minä olen. Voin ihan rehellisesti sanoa, että Tilhien kanssa minulla ei ole mitään roolia, vaan olen oma itseni. Laulaessani haluan siis laittaa itseni likoon omana itsenäni. Se on välillä aika hirvittävää.”

Myös Milla Rumi on Teatterikorkeakoulun kasvatti. Onko tämä lauluntekijä teille tuttu?

Anna-Sofia: ”On tietty. Milla on huipputyyppi! Hieno taiteilija isolla T:llä!”

Missä kappaleessanne kiteytyy mielestänne parhaiten Tilhet, pajut ja muut -yhtyeen idea?

Juho: ”Hmm. Paha! On aina vaikea sanoa, missä jokin kiteytyy, kun omasta mielestä kappaleessa voi jokin asia loksahtaa juurikin kohdalleen, mutta sitten jokin toinen juttu jääkin jotenkin vielä ’etäälle ytimestä’.

Keskeinen ideamme on tehdä lauluja, jotka todella tavoittavat kuulijan ja herättävät tunteita tai ajatuksia. Ei se sen ihmeellisempi idis ole. Joten vastaan, että vain kuulija tietää vastauksen tähän kysymykseen. Tai Anna-Sofia.”

Anna-Sofia: ”Tämä voi olla vähän tyhmä vastaus, mutta voisin sanoa, että kappale nimeltä Täällä kaukana kiteyttää ainakin uuden levyn. Biisissähän on kolme Tuomas Anhavan kääntämää japanilaista tankarunoa ja Juhon tekemä sävel, mutta ehkä juuri siksi se voisi antaa koko levylle lukuohjeen.

Täällä kaukana on levyn viiminen kappale. Sen melodia on aika yksinkertainen, mutta se palvee täydellisesti runoja. Biisi alkaa akkarilla ja laululla, mutta se kasvaa tosi isoksi ja ilmavaksi. Runoissa kertoja on matkannut jonnekin kauas ja korkealle ja katselee sieltä elämäänsä, mennyttä ja tulevaa. Valitsin tämän siksi, että biisi on sanoineen ja sävelineen yhtä aikaa haikea ja toivorikas.”

Mainitsitte saatekirjeessänne, että nykypäivän populaarimusiikissa esiintyy opportunismia ja kovia arvoja. Mihin täsmälleen ottaen viittaatte tällä? Ja millä tavalla koette tarjoavanne näille arvoille vaihtoehdon?

Juho: ”Jos lähdetään siitä, että opportunismilla tarkoitetaan yleensä vallitsevien olojen moraalitonta hyödyksi käyttämistä, niin sitähän näkyy kulttuurin kentällä laajasti.

Esimerkiksi popmusiikissa on ollut muutaman vuoden ajan muodikasta puhua juomisesta ja menestyksestä. Moraalisessa mielessä ryyppääminen ei häiritse mua tippakaan, mutta sitten kun tässä laskusuhdanteen Suomessa siitä tulee pakonomainen popmusiikin aihe tai kuvastoa määrittävä ehto, alkaa ottaa päähän.

Ja kun on huomattu, että ’kännätään kuin huomista ei olisi’ -biiseillä irtoaa rahat, otetaan kaikin mahdollisin keinoin ilmiöstä hyöty irti. Keinolla millä hyvänsä halutaan saavuttaa – vaikka sitten lyhytkestoinen – menestys ja huuma.

Menestyksen ihaileminen ja yksilökeskeisyys ottavat popmusassa pannuun. Todella. Kai tuo menestyspaatos jollain tavalla heijastelee nyky-yhteiskunnan ahdistunutta tilaa.
– Juho Hoikka

Huomionarvoista on, että opportunistit vaihtavat eri aikoina nopeasti myös suuntaansa sen mukaan, mikä milloinkin menee kaupaksi.

Toiseksi haluan todeta, että menestyksen ihaileminen ja yksilökeskeisyys ottaa popmusassa pannuun. Todella. Kai tuo individualistinen menestyspaatos jollain tavalla heijastelee nyky-yhteiskunnan ahdistunutta tilaa: ’meidän’ tilalle on tullut ’minä’. Median hehkutus ja ylisanat ovat siirtyneet suoraan joidenkin artistien biisien teksteihin.

Vaihtoehto sille? Ainakin yritämme olla menemättä mukaan. Tai puhumme suumme puhtaiksi! Kai sitä pitäisi muistaa vastuunsa tässä maailmassa ja pitää kiinni aidosti tärkeinä kokemistaan asioista niin musiikintekijänä kuin ihmisenäkin. Meidän musiikkimme – kuten monen muunkin artistin musiikki – on pehmeää, ja pehmeän voi ajatella olevan kovan antonyymi.

Niin ja tosiaan, onhan meilläkin yksi oluen juomisesta kertova laulu…”

Anna-Sofia: ”Juho vastasi tähän jo helvetin hyvin. Mutta siis, ehkä tarjoamme vaihtoehdon myös sillä, että olemme bändi, eikä kukaan meistä ole tv:stä tuttu. Emme voi juuri markkinoida itseämme jotenkin mediaseksikkäinä. Me ollaan tosi epäcooleja. Ehkä jo se tuo ’me-henkeä’ näkyviin, että olemme bändi. Emme olisi tämä bändi, jos yksikin soittaja vaihdettaisiin toiseen.”

Olette varmasti joutuneet vastaamaan tähän kysymykseen parikin kertaa, mutta kysytään nyt silti: mistä yhtyeenne nimi juontuu?

Anna-Sofia: ”Tapasimme Juhon kanssa Turun Kupittaan puistossa kesällä 2010. Kävi ilmi, että Juho tekee biisejä ja minä laulan, joten alettiin tehdä yhdessä musaa. Tehtiin biisejä silleen akkari-laulu-meiningillä, mutta tajuttiin, että nämähän pitäisi sovittaa bändille.

Sitten tulikin ensimmäinen keikkapyyntö Naantalin Taiteiden yöhön. Tarvittiin nimi. Silloin tuntui oudolta miettiä jotain raflaavaa otsikkoa, joka kiteyttäisi meidät yhtyeenä, joten lähdettiin miettimään, mistä me lauletaan näissä biiseissä.

Lauluissa oli kaikenlaisia luontoaiheita ja mökkimaisemaa, joten päätimme, että otetaan yksi lintu ja yksi puska ja kaikki ne muutkin. Nimi vois olla yhtä hyvin vaikka Pääskyset, vaahterat jne. Nimi oli silloin ja on edelleen aika itseironinen, mutta kyllä siitä on myös tullut jo aika rakas.”