Leijonat: Viidakon kuninkaat ja kuningattaret. Symboli vaistojensa varassa elävistä eläimistä ja ihmisistä. Muistutus siitä, mikä erottaa meidät ihmiset muista elävistä olennoista.
Näin Will Oldham kuvailee uuden levynsä We Are Together Againin voimaeläintä. Albumin aloitus on arvoituksellinen Why Is the Lion ja päätös komea Bride of the Lion. Oldham, artistinimeltään Bonnie ”Prince” Billy, sanoo käyttäneensä jo pitkään eläimiä levyjensä kansikuvissa ja sanoituksissa muistutuksena kielen merkityksestä.
– Ilman kieltä olemassaolomme on aika raakaa. Kaikki, mitä teemme kielellämme, on tarkoitettu palvelemaan biologisia perusjärjestelmiämme, toimintojamme ja tarpeitamme, Oldham sanoo Soundin haastattelussa Kööpenhaminassa.
Myös uuden They Keep Trying to Find You -biisin musiikkivideolla näkyy viidakon eläin tai – tulkinnasta riippuen – jonkinlainen mielikuvitusolio. Sen symboliikkaa laulaja ei juuri avaa vaan antaa katsojan tehdä omat tulkintansa. Videota on ollut ohjaamassa sillä nähtävä nykytanssija Abi Elliott.
Lukija: Jos et ole vielä nähnyt videota, kannattaa katsoa se. Loppuun asti.
Paluu synnyinseudulle
Oldham vieraili Keski-Euroopassa promoamassa maaliskuussa julkaistavaa albumiaan ja teki muutaman livekeikan. Yli kaksikymmentä levyä tehnyt Oldham kertoo, että hänen piti miettiä, miksi ylipäätään julkaista mitään.
– Minulla kesti jonkin aikaa ymmärtää, miksi oikeastaan teen levyjä – sen lisäksi, että ansaitsen musiikilla elantoni. Mutta sitten aloin ajatella, että voin tutkia ja havainnollistaa niillä yhteisöni todellisuutta.
Folkia, rockia ja countrya musiikissaan yhdistelevän Oldhamin mukaan hänen viimeaikaiset levynsä ovat keskittyneet nimenomaan paikallisuuteen. Hän uskoo, että mitä tehokkaammin musiikki syventyy paikalliseen todellisuuteen, sitä paremmin siihen voi samastua myös muualla maailmassa. Paikallisten yhteisöjen kautta artisti pääsee myös kertomaan historiasta ja ihmisten välisistä suhteista entistä syvemmin.
We Are Together Again -albumin kappaleet syntyivät Oldhamin kotikaupungissa Kentuckyn Louisvillessä vanhojen ystävien kesken, perheenjäsenten ympäröimänä.
– He ovat ihania. Nyt kun kuuntelen tätä levyä, tunnen yhteistyömme ja luomisen muodostaman energian yhteisössämme, artisti vakuuttaa.
Albumi koostuu kymmenestä kappaleesta, jotka ovat pidempiä kuin nykymusiikissa keskimäärin. Oldham sanoo, ettei musiikkia tehdessään oikeastaan ajattele, minkä mittaisia kappaleista tulee. Tälläkin kertaa hän yllättyi tajutessaan, että albumin mahtuminen vinyylilevylle voi koitua haasteeksi.
– Mietin, pystyvätkö ihmiset istumaan ja kuuntelemaan koko sen ajan. Mutta mielestäni levyn yksityiskohdat muodostavat kokonaisuuden, joka toivottavasti saa heidät antamaan itselleen luvan olla hetken hiljaa.
Ja mahtuihan se levy myös vinyylille.
Uudenlainen yhteys
Edellisen kerran Bonnie ”Prince” Billy oli Soundin haastattelussa vuonna 2019. Ennen pandemiaa. Ennen täysimittaista sotaa Euroopassa. Ennen Trump 2.0:ta.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Mitkä ovat Oldhamin mielestä isoimpia asioita ja muutoksia, joita hän on näiden vuosien aikana todistanut?
Artisti aloittaa muistelemalla koronakaranteenia, joka muutti niin henkilökohtaista elämää kuin työntekoa.
– Lapseni oli pandemian aikaan puolitoistavuotias. Se oli oikeastaan täydellinen ikä – saimme olla hänen lähellään, ja hänellä oli vanhemmat koko ajan lähellä. Häntä ei pelottanut, eikä hänelle ollut kehittynyt sosiaalista elämää, jota vailla hän olisi joutunut olemaan.
Oldham sanoo, että pandemia-aika pani ihmiset arvioimaan uudelleen ihmissuhteidensa, ihmisten välisen yhteyden ja kommunikaation tärkeyden. Toisin kuin pikkulapsiperhe-elämälle ja itsetutkiskelulle, artistien työlle korona-aika oli tunnetustikin haitaksi. Keikat olivat pitkään pannassa.
Bonnie ”Prince” Billy esiintyi pitkän tauon jälkeen ensimmäistä kertaa vuonna 2022. Perinteisesti hän olisi keikkaillut bändin kanssa sisätiloissa, mutta nyt oli esiinnyttävä vähintään ulkona ja usein myös soolona, ilman bändiä. Ihmiset istuivat maskit kasvoilla kaukana toisistaan.
– Se oli outoa, mutta se oli mitä oli. Toistin itselleni, että hei, tiedän kyllä mitä teen, olen tehnyt tätä 30 vuotta.
Oldham jatkaa, että kun bändi pääsi lopulta soittamaan yhdessä ja lähempänä yleisöään, hän tunsi jotakin erilaista. Uudenlaisen energian ja yhteyden yleisön kanssa. Ja se yhteys on säilynyt.
Oldham vertaa, että koronan aiheuttama ihmisten erkaantuminen jatkuu osittain älylaitteiden ja suoratoistopalvelujen maailmassa. Hän alleviivaa, että mitkään sovellukset eivät voi luoda sellaista energiaa kuin ihmisten fyysinen tapaaminen ja livekonsertit.
– Nyt kun levyt ovat lähes kertakäyttökamaa – kiitos suoratoistopalvelujen – live-esiintyminen on aivan uusi universumi. Kun olen samassa huoneessa yleisön kanssa, tapahtuu jotain musikaalista ja hengellistä.
Kirjaimellisesti sellainen kokemus oli Bonnie ”Prince” Billyn tammikuinen keikka lontoolaisessa kirkossa. Hän esiintyi pitkästä aikaa yksin nelikymmenhenkisen yleisön edessä ja kertoo tuntevansa, kuinka ihmiset janoavat tällaisia yhteisöllisiä kokemuksia. Se on kultaa, artisti toteaa.
Nyt Bonnie ”Prince” Billy jatkaa keikkailua, josta saa elämyksiä ja elannon. Tarkoituksena on tehdä yksi tai jopa kaksi kiertuetta myös Pohjoismaissa myöhemmin tänä vuonna. Uransa aikana laulaja-lauluntekijä on myös näytellyt ja tehnyt äänirooleja, mutta tällaisia tulevaisuuden projekteja hän ei tässä vaiheessa pohdiskele.
Itsepäinen ihminen
Uutisia lukiessa vaikuttaa siltä, että moni asia myös Yhdysvalloissa on muuttunut tai kärjistynyt sitten viime haastattelun. Näkeekö Oldham muutoksia omassa kotikaupungissaan?
Hän kertoo, että Louisville on jotakuinkin puoliksi valkoisen ja mustan väestön asuttama kaupunki. Alueella on ollut aina tiettyjä jännitteitä, köyhyyttä ja huumeongelmia. Siellä ovat kuitenkin myös Oldhamin perheen juuret ja pitkä folkmusiikin historia.
– Kaupungilla on rikkaat perinteet. Joka päivä studiolle mennessäni ajattelen tätä kokonaisuutta, ja se vaikuttaa musiikkiini.
Oldhamin mukaan tilanne väestöryhmien välillä on jopa parantunut vuosien varrella. Hän ei todista enää yhtä voimakasta vastakkainasettelua kuin ennen. Jotkin asiat taas pysyvät vuosikymmenestä toiseen. Monet viimeaikaiset tapahtumat Yhdysvalloissa ovat siitä hyvä esimerkki.
– Luin hiljattain [George C. Wrightin] kirjan Life Behind a Veil, joka kertoo rotujen välisistä suhteista Louisvillessä sisällissodasta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin. Siinä kuvaillaan tapahtumia ja vaikeita olosuhteita, joita voisi copypasteta tähän päivään.
Ihmiset ovat itsepäisiä. Kulttuuri on itsepäinen, Oldham toteaa. Mutta toivoa on, ja edistystäkin on tapahtunut. Näin artisti on jo aiemmin kertonut uudesta levystään: ”Se ei poista pelkoa, mutta elää sen kanssa harmoniassa.”
Epäkätevä ihminen
Ja vielä niistä suoratoistopalveluista, joissa Bonnie ”Prince” Billynkin musiikkia on saatavilla rajoitetusti. Oldham ei arastele kuvaillessaan palvelujättejä, jotka eivät maksa artisteille juuri mitään. Esimerkiksi Spotifyn omistajat ovat hänen mukaansa ”aivan hirveitä varkaita”.
Moni kuuntelija painiskelee dilemman kanssa: Suoratoistopalvelut tuovat vanhan ja uuden musiikin helposti saataville ja tutustuttavat myös pienempiin artisteihin. Samalla kaikki tietävät, että järjestelmä on epäoikeudenmukainen heille, joiden pitäisi saada elantonsa musiikista.
Dear Mr. Oldham, mitä voimme siis tehdä? Hän vastaa ymmärtävänsä kuuntelijan valinnanvaikeuden.
– Artistina yritän tarjota vaihtoehtoisia tapoja kuunnella musiikkiani. On paholaisia kuten Spotify, mutta sitten on muitakin kanavia, vaikkapa Bandcamp, jotka kohtelevat artisteja paremmin.
Oldham kritisoi sitä, että suoratoistopalvelut vievät paitsi vievät muusikkojen elannon myös ihmisten välisen vaihtokaupan. Hän muistelee, millaista oli ostaa toiselle fyysinen albumi. Se oli ihmisen – ei algoritmin – tekemä valinta sen suhteen, mistä toinen voisi pitää. Ketjuun kuuluivat levyn valitseminen, sananvaihto myyjän kanssa ja lahjansaajan reaktio.
Nyt tämä kokemus on otettu meiltä pois, artisti harmittelee. Nykyään monilla ei ole enää soitinta, josta kuunnella levyä. Musiikki on saatavilla parilla klikkauksella. Kaikki on tehty käteväksi.
– Onko ihmisenä oleminen muka niin epäkätevää?