Huittisista maatilalta kotoisin oleva Pekka Nisu on seurannut lapsuutensa elinvoimaisen kaupungin hiipumista sivusta koko aikuisikänsä.
– Huittinen oli todella vireä lapsuudessani. Se oli siihen aikaan kasvava kaupunki. Äitini kotipaikassa ja mummolassani Posiolla hiipuminen oli jo alkanut. Kaupungin kuihtumisen seuraamisesta tulee älytön olo, että näinkö tämä nyt menee, vuonna 1985 syntynyt Nisu kertoo.
Tuhat maatilaa lopettaa Suomessa toimintansa kannattamattomana joka vuosi. Nisun vaakakupissa tasapainottelevat maanviljelyn synnyttämät ilmastopäästöt ja maaseudun elinvoimaisuus. Molemmat koskettavat lauluntekijää läheltä.
– Olen totta kai huolissani tulevista sukupolvista ja siitä, minkälaisessa maailmassa he saavat elää sekä siitä, voiko ihmiskunta ylipäänsä jatkaa elämäänsä näin, Nisu sanoo.
– Ilmastokriisi ahdistaa ja on jatkuvasti mielessä. Toisaalta kannan huolta siitä, mitä niille kaikille ihmisille käy, kun tehtaat suljetaan ja maanviljely käy kannattamattomaksi.
Pekka Nisu päätyi albumin teemojen äärelle osittain korona-ajan kulttuurialan kriisin myötä.
– Kun kulttuuriala alkoi pitää meteliä korona-ajan tilanteesta, heräsin siihen, miten meidän alaamme kohdellaan. Paikat ovat kiinni, emmekä saa tehdä töitämme, vaikka muut alat saavat. Tuntui todella epäreilulta, ettei tämä kiinnosta ketään.
Yhtäläisyyksiä maaseudulle oli paljon. Nisu tajusi, että oli kuullut saman aikaisemmin maanviljelijöiden kohdalla.
– Sekään ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla ketään, miten maanviljelijöitä poljetaan. Eivät hekään voi mennä lakkoon. Se sai minut miettimään riittämätöntä hoitajamitoitusta, heidän palkkojaan ja kaikkea tämmöistä. Siitä lähti kehittymään levyn avausbiisi Jotain täs on pakko tehdä.
Muita Lauhanmaa-levyn aiheita ovat työttömyys, Suomen liittyminen EU:hun, ilmastokriisi, perheväkivalta, tulevaisuuden näköalat ja -usko sekä yrittäjyys, Nisu listaa.
Hän huomasi, että Jotain täs on pakko tehdä kiinnosti myös keikoilla. Se sai myös kuulijan pysähtymään tärkeän asian äärelle.
– Tämän myötä aloin ajatella aihetta laajemminkin. Samaan aikaan tuli eräänlainen country-herätys: olen elänyt koko ikäni ympäristössä, mistä kantrimusassa lauletaan, mutten ole tehnyt siitä oikein yhtään mitään. Siitä syntyikin sitten aikamoinen vyöry biisejä. Kirjoitin pitkän aikaa yhden biisin päivässä.
Huckleberry Finn -kesiä
Pekka Nisu oli kaksivuotias, kun hänen vanhempansa ostivat perheen kotitilan Huittisten Lauhan kylältä. Nisu kasvoi kahden veljensä kanssa, ja lapsuus sijoittui suurilta osin heidän pihapiiriinsä. Veljekset osallistuivat maataloustöihin jo varhain.
– Molemmat vanhempani ovat kasvaneet maatiloilla, mutta tekivät muita töitä ennen tilan ostamista. Isäni on lähtöisin Huittisista. Muistan lapsuuteni Lauhanmaassa aurinkoisina Huckleberry Finn -kesinä. Vähän jopa myyttisenä aikana. Siellä menee maatalouskoneita ja ollaan jossain perunapellolla. Koen, että se oli hyvä ympäristö kasvaa.
Kysymys lapsuuden maisemista saa Nisun miettimään oman lapsensa kasvuympäristöä Helsingissä. Nisu näkee maaseudulla kasvamisessa edelleen paljon hyviä puolia, vaikka elinvoimaisuus ei tule enää olemaan entisensä. Eniten Nisu kaipaa maaseudulta rauhaa.
– Kuljen päivittäin Roihupellon teollisuusalueen läpi. Lapsen kanssa mietin, onko tämä se maisema, jossa haluan lapseni kasvavan. Maisema on hyvin erilainen omaan lapsuuteeni verrattuna. Vaikka itse halusin nuorena maaseudulta pois, jälkeenpäin ajatellen olihan se aika hyvä paikka kasvaa. Se tuntuu menneeltä maailmalta.
Montaa lajia kalkkunaleikettä
Pekka Nisu toteaa, että kun kertoo huolistaan, ihmiset tuppaavat yleensä kuuntelemaan. Lauhanmaalla asiat sanotaan suoraan. Levyllä kuullaan paljon henkilökohtaisia tarinoita maaseudulta, eikä traagisiltakaan ihmiskohtaloilta vältytä.
Nisu haluaa saada levyllään ihmiset suuntaamaan ajatuksensa maaseudulle ja siellä asuviin ihmisiin. Hän haluaa kiinnittää huomiota maaseudun ihmisten elinolojen kapenemiseen.
– Samalla tavalla muusikot painivat toimeentulon kanssa. Sen lisäksi on Spotifyn kaltaisia dominoivia middlemaneja. Toki voi olla laittamatta omaa musiikkiaan Spotifyhin, mutta kuitenkin miljoonat muut artistit laittavat. Kuluttajallehan se on mahtavaa, että kalkkunaleikettä on montaa lajia, Nisu toteaa viitaten tarjonnan valtavaan määrään niin kaupan hyllyllä kuin musiikissakin.
Toisaalta Nisu sanoo kokevansa mielenkiintoisena sen, mitkä artistit nousevat uuden musiikin tulvan yläpuolelle.
– Antti Aution edellinen levy (Kaikki talot huojuu, 2022) julkaistiin vain hetki sen jälkeen, kun Ukrainan sota oli alkanut. Se levy osui niihin fiiliksiin täysin. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että tässä on tämän kevään levy. Ja se todella oli.
Suuriin saappaisiin
Nisun omaa toimeentuloa korona-aikana paransi työskentely tuottajana sekä äänittäjä-miksaajana Nisun ja Väinö Karjalaisen omistamassa Kvark-studiossa. Hän on tyytyväinen, että Lauhanmaa on saatu toteutettua kokonaisuudessaan omalla studiolla ja omissa äänityspuitteissa. Levyn äänitykset aloitettiin viime vuoden toukokuussa.
Aikaisimmista Pekka Nisu -levyistä poiketen Lauhanmaalla syntetisaattorit ovat pienemmässä roolissa. Sen sijaan viulu ja haitari tulkitsevat juurevasti tarinoiden taustalla. Viulua levyllä soittavat Tero Hyväluoma sekä Nisu itse. Haitaria soittaa finmex-legenda Veli-Matti Järvenpää ja Kaihon Karavaanin Jiri Kuronen.
Nisua ovat inspiroineet työtä tekevän ihmisen näkökulmasta kirjoitetut yhteiskunnallisesti kantaa ottavat levyt, kuten Bruce Springsteenin The River ja Darkness On The Edge Of Town. Myös Tom Pettyn Wildflowers-levy on inspiroinut tyylisuunnan löytämisessä.
– Se musiikki on aina tuntunut niin kipeältä ja todentuntuiselta. Yhtäkkiä tajusin, että olen itse tehnyt samanlaista. Oli hienoa huomata, että myös minusta on tähän. En tiedä, olisiko pystynyt tekemään tällaista levyä aikaisemmin. Nyt pystyin astumaan niihin saappaisiin.
Muista Lauhanmaahan vaikuttaneita levyistä Nisu mainitsee John Mellencampin Scarecrow’n sekä Taylor Swiftin Folkloren ja Evermoren. Folk- ja country-maailmoissa kuuluvat muun muassa The Avett Brothers, Dolly Parton, Willie Nelson ja Johnny Cash.
– Heidän tarinankerrontansa on kolahtanut kovaa, Nisu summaa.
Kepulaisuuden leima
Kova sade -kappaleessa teemaksi nousee Suomen liittyminen EU:hun. Vaikka Nisu nyt ajattelee EU:n tuoneen Suomelle paljon hyviä asioita, liittyi aikaan myös paljon epävarmuutta ja ahdistusta. Maatilojen täytyi liittymisen myötä lisätä tuottavuuttaan, että toimintaa pystyttiin jatkamaan. Kiristykset vaikuttivat ilmapiiriin myös Nisuilla.
– Olin kymmenvuotiaana kiintynyt kotitilaamme ja pelkäsin, että joutuisimme jättämään kotimme. Maatilojen vaihtoehdot olivat rakentaa uusi, isompi navetta, sikala tai kanala tai sitten lopettaa koko homman. Päätimme jatkaa. Aloimme rakentaa ja investoida enemmän maatilaan. Se oli iso riski, jota varten täytyi ottaa velkaa. Se näkyi ilmapiirin kiristymisenä kotioloissa.
Kappaleessa Kova sade Nisu kertoo oivaltaneensa, että kaikki eivät jaa samanlaista arvostusta maanviljelyä ja viljelijöitä kohtaan. Negatiivista suhtautumista ei tarvinnut etsiä Huittista pidemmältä.
– Jos lähti vaikka työhaalareissa kauppaan, niin toiset saattoivat katsoa nenänvartta pitkin. Alakoulussa haukuttiin sikafarmarin pojaksi. Yläkoulussa luokalleni tuli maalaisia myös muista lähikylistä, joihin samaistuin paremmin. Oli voimaannuttavaa huomata, ettei olla yhtään sen huonompia.
Kulttuuripiireissä ei Nisun mukaan aina ajatella sen enempää avarakatseisemmin maalaisesta elämäntavasta.
– Kun kertoo, että on tekemässä tämmöisen levyn suomalaisesta maaseudusta niin se helposti leimataan kepulaiseksi levyksi. Se kertoo mielestäni siitä, että ei ole ymmärrystä millaista elämä maaseudulla oikeasti on. Suomessakin elää ihan kaikenlaisia ihmisiä.
Levyllä seikkailee oikeaan elämään perustuvia henkilöitä. Yksi heistä on Jouni.
– Meidän maatilallamme kävi useita nuoria hessuja töissä. Biisin sattumukset on koottu heidän kommelluksistaan. Jouneilla oli aina enemmän intoa ja energiaa kuin taitoa, Nisu summaa.
Onko jatkajaa?
Nisu kertoo levyn kolahtaneen hänen vanhempiinsa ja veljiinsä voimakkaammin kuin hänen aikaisemmat levytyksensä. Pekka Nisun veli jatkaa Huittisissa maatilan pyöritystä. Eläinten kasvatus on jäänyt tilalta pois kannattamattomana, mutta maanviljely on jäänyt. Nisujen vanhemmat käyvät auttamassa veljeä tilan töissä.
– Vanhempani ovat olleet vaikuttuneita levystä ja sen tarinoista. Myös veljeni kävi keikalla ja löysi hyvin paljon samaistuttavaa. Kannan huolta veljen toimeentulosta ja jaksamisesta. Ihmisen kantokyky on yksi levyn teemoista.
Nisu pitää levyn päättävää Jatkajaa yhtenä levyn avainkappaleista. Kappale pohtii tilan jatkamisen lisäksi sitä dilemmaa, eläkö tilan jatkaja omaa vai jonkun muun unelmaa. Vetovoima maalaiselämään ei läheskään aina ole periytyvää, hän kertoo.
– Se oli sellainen yleinen kysymys vanhemmille, että onko tilalle jatkajaa. Kysymyksellä haisteltiin myös sitä kiinnostaako maanviljely jälkikasvua ja onko siihen aikomusta. Perhettä pidettiin onnekkaina, jos tilalle löytyi jatkaja.
Nisu on nähnyt läheltä, kun inhimillisen kantokyvyn rajat loppuvat maaseudulla.
– Tiedän monia, jotka ovat joutuneet pistämään lapun luukulle. Niihin liittyy hurjia tarinoita ja ihmiskohtaloita, kun paine käy sietämättömäksi ja jaksaminen loppuu. Sitä ennen on saattanut mennä rahat ja lähteä perhe.
Kaikesta huolimatta levyllä on havaittavissa toiveikas pohjavire. Synkkyydenkin keskeltä löytyy hienoinen usko tulevaan.
– Toivoisin, että ihmiset suuntaisivat ajatuksiaan maaseudun ahdinkoon. Toivoisin levyn antavan perspektiiviä, joka vähentäisi vastakkainasettelua kaupunkilaisten ja maalaisten välillä. Koen, että tässä ajassa molemmille on paikkansa, Nisu tiivistää levyn ydinsanomaa.
Teksti: Artturi Siromaa
Haastattelu on julkaistu Soundissa 1/24.